Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Mine saakos lupa följa ysteve sinn' esimeehen tygön?" "Vaikkapa!" Sitte sitä lähdettiin ja kulettiin rinnakkain. Härkämäen isäntä oli koko matkan varuillaan, ettei henkiherra vaan pääsisi karkuun hänen käsistään. Sillä hän ei vielä oikein osannut uskoa, että hengillepano olisi "lauttakunnan asja".
Hän oli koko tulomatkan aprikoinut, että mistähän se henkiherra oli tuntenut Jepen. Ja lopulta hän sen sai selville. Pojat olivat ihan varmaan jo ennen käyneet samalla asialla kuin hänkin. Mutta niiltä oli jäänyt asia kesken, vaan ei häneltä ei vielä vanhoillaankaan... "Jepen panetin verolle", sanoi hän poikain luokse tultuaan, vähän niinkuin kehumalla.
Jonkun aikaa siinä ponnisteltua alkoi henkiherra väsyä, ja hänen täytyi ruveta kyselemään Jojakimin asiaa. Taistelu silloin taukosi hetkeksi. Mutta kumpikaan ei uskaltanut luopua aseestaan. Siinä asennossa he sitten juttelivat.
Mutta henkiherra tahtoi nauttia enemmän, tahtoi vielä kiduttaa uhriansa kysymyksillä ja sitte sopivassa tilaisuudessa jatkaa miehen pehmittämistä. Joel ei tapansa mukaan ryhtynyt mihinkään varokeinoihin, ei mennyt pakoon eikä koettanut tehdä vastarintaa. "Mite sine nyt sano?" "Kiitos kysymästä! Enpähän mitään." "Vai ei mitten? Sine teke jekku sinu esimeehe kans!" Taas pari huimausta.
Henkiherra sai hänet oven taakse, lukitsi oven eikä sitä enää avannut, vaikka Jojakim kuinka olisi kelloa helistänyt. Ei auttanut muu kuin lähteä pois, saamatta asiaa toimeen. Painoi se miehen mieltä näin lähteä, kuin kulkukoiran, joka ajetaan talosta ulos. Mitä sanoisi isä, joka oli hänestä niin paljon toivonut, ja mitä laulaisi Joel, jos saisi tämän tietää?
Missä hornassa mestarisi on, vai joko hänkin on mennyt kaupungille kummittelemaan?" "Ei herra henkiherra, ei hän vielä tänä päivänä ole kummitellut." "Missä hän on, sano paikalla, lurjus ei tässä lemmon helinässä tahdo omaa ääntänsäkään kuulla!" "Hän nukkuu nyt", vastasi poika hiljaa, ikäänkuin olisi luullut äänellään herättävänsä mestarin.
Min' olen metsän henkiherra, veen riistan verolle viejä, saukon kummi, mäyrän kuoma, ylikaitsija kanojen; tunnen kaikki tuulen karjat, maan kävijät, tien tulijat, jalan neljän juoksevaiset, siiven kahden kantamaiset kaikki on kirjoissa minulla, kaikki mulla muistossani.
Ja ne silloiset nuoret siunaavat sitä vielä nytkin toisinaan, ja toisinaan eivät siunaa. Henkiherra kuuluu saaneen uuden piiskan Kurkijoelta, mutta eikö käyttäne sitä ehkä harvemmin kuin entistä. Ja Härkämäen isäntä Aapelille hän aina nostaa lakkiaan. K
"Silloin otan ajaakseni vanhan Ruskon, jota ei kolmeen vuoteen ole tallista liikutettu. Se on äärettömän laiska, mutta tunnen että käsivarteni vaatii harjoitusta." Hän leikkasi metsästä soveliaan vesan ja alkoi sillä hutkia pensaita tiepuolissa. "Noin, noin se henkiherra minua löi ja noin lyön minä huomenna ruunaa. Noin, noin..."
Päivän Sana
Muut Etsivät