Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. marraskuuta 2025
Mutta jos mielin ajatella tuhatkulmiota, niin käsitän ajattelemalla yhtä helposti kuin edellisessä tapauksessa että on kysymyksessä kuvio, jossa on tuhat sivua, mutta noita tuhatta sivua en voi samalla tavalla kuvitella mielessäni, toisin sanoen en voi nähdä niitä henkeni silmäin edessä läsnä olevina.
Mutta onko tuo halu todella kutsu elämäntyöhön, sitä en vielä tiedä. Toiste taas olen uneksinut, että joskus saisin lähettää henkeni lapsia maailmaan, sanomaan edes jotain siitä, mitä yksinäisen ja eristetyn elämäni varrella olen ajatellut ja kokenut. Mutta en kelpaa en toiseen enkä toiseen työhön, en ainakaan vielä. Vaatiihan kaikki valmistusta, ja sitä minulta puuttuu.
Heti kun olin antanut roistolle jäähyväiset, sain luojin rintaani, jonka reijästä nyt vihdoin juoksee ulos omakin vilheliäinen henkeni. "Nyt olen kertonut kurjan elämäkertani. Antakaa anteeksi pahat tekoni!
RISTO. Entä jos päästävätkin hänen vapaaksi. Silloin on taas henkeni vaarassa. ENSIMM
Soinnahtivat äänet lempeämmät pääni päällä: Kaikki, minkä itse kykenet Hänestä aavistamaan. Siis vain muruja! huokasi henkeni hiljaisesti. Niin, mutta muruja kultaisia, kuiskivat korvaani taivas-äänet. Muruja niin kirkkaita ja häikäiseviä, että jokainen niistä jo riittää sinut loistollaan sokaisemaan. Jälleen sai kiivauden ja kärsimättömyyden henki vallan minussa.
Henkeni lapseni edestä, mutta mitä se auttaisi. Isä, ole huoletta, sota-ajan ja kivekäskodin lapsi osaa kuolla. IS
Sitten ei olisi henkeni säästynyt minulle, siksi että nyt täytyy nähdä hevosia, joiden selkään en saa nousta taistelutarhoja, joihin en saa mennä sisään, kunnialoistoa, josta en voi toivoa mitään osaa sotia, joihin en pääse taistelemaan!
Lauri Laurinpoika vietteli minua ottamaan ne erilleen vararikosta, sillä hän arveli ett'ei kukaan sitä huomaisi, eikä heidän tarvitsisi riistää minulta kaikkea, sanoi hän, mutta kas Jumala taivaassa näki sen, eikä minulla ole ollut hetkenkään rauhaa sittenkuin tämän tein ja saatana, se sitoi minua niin että olin menettää sekä henkeni että järkeni.
Ja mitä, olkaa niin hyvä ja selittäkää, kaunis serkku, mitä tämä tämä hyvin nuori herra on tehnyt, koska hän on ansainnut tämmöisen puolustuspuheen teiltä?» »Hän on pelastanut minun henkeni ja kunniani», sanoi Isabella punastuen häpeästä ja harmista. Qventin punastui myös harmista, mutta hyvin viisaasti tuumi mielessänsä, että harmin osoittaminen pahentaisi vain asiaa. »Vai henkenne ja kunnianne?
Naisia viskeli kannella laidasta laitaan. Sitelin heistä muutamia kiinni kenen mihinkin kohtaan kannella. Erään miehen kokassa pelastin oman henkeni uhalla. Hän kun siinä kalpeana vieritteli, niin laine oli hänet vähällä lipaista kieleensä. Silloin tartuin vilauksessa rautahakaseen, iskin sen koukut väkevästi kanteen ja tartuin toisella kädelläni siihen, toisella mieheen.
Päivän Sana
Muut Etsivät