Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Hän sai rauhassa ja hiljaa nauttia onnestaan. Vasta kun kaikki ihmiset alkoivat puhua maalle menostaan, ymmärsi Anna, että kohta piti hänenkin lähteä isänsä kanssa pois Helsingistä Haapasaareen läheisessä saaristossa, missä professori aina vietti kesäkuukaudet. Ja se merkitsi, että hänen piti erota Hartista. Tuo ajatus koski niin peloittavan kipeästi.
Harhaillessaan maaseudulla asusti Arvid kesällä 1890 muutaman peninkulman päässä Helsingistä eikä hänellä ollut enää mitään syytä vastustaa haluansa vielä kerran nähdä sitä kaupunkia, missä hän ennen oli elänyt onnellisimmat päivänsä.
KANTTORI. Minä ymmärrän kyllä mitä te hullutuksiksi sanotte; mutta suuresti erehdytte, jos luulette täällä Helsingistä tulevia komentosanoja toteltavan. Ja mitä matkimiseen tulee, niin harva jotakin merkitsevä aate lienee helsinkiläinen. Muualla ne syntyvät, vaikka niitä siellä muodostellaan, niinkuin pajassa, jossa on taitavimmat sepät takomassa.
Mutta yhä toivottomampana hän palasi. "Ei voi, hyvä veli, aivan totisesti ei nyt voi! Ei muuta kuin uudistaa entisiä. Helsingistä tulee myötäänsä kovia kirjeitä, eikä ole rahaa. Ihmiset ottavat ulos kaikki talletuksensa olisitpas nähnyt sitä vilskettä tänäkin päivänä! Ei, ei voi mitenkään, ei millään tavalla. Nimiä vastaan ei ole mitään, mutta kun ei voi! Anna nyt, hyvä veli, anteeksi!"
Niiden työmiesten joukossa, jotka Helsingistä ensimäisellä aamujunalla sanotulle matkalle lähtivät, oli Fritiof Koivu, seitsemänkolmatta vuotias pohjalainen.
Vuosina 1853-1856 kun Englanti, Ranska, Turkki ja Italia hyökkäsi Venäjän päälle, oli pataljona toisten kaarti joukkojen kanssa Puolassa. Pataljona marssi silloin Helsingistä maaliskuussa 1854 Pietarin kautta ja saapui syyskuussa samana vuonna Lithauen maakuntaan Puolassa.
»Morjens, Liisa!» sanoi Mari tervehtien Liisaa, joka meni ihmeisiinsä kohdatessaan Marin näin yht'äkkiä pitkien aikojen perästä. »Terveisiä Helsingistä ja Pietarista!» sanoi hän ja alkoi puhella Liisan kanssa, joka kummastuksissaan kyseli hänen retkiään. Elsa odotti jännityksellä koko ajan, milloin Mari alkaa kysellä häneltä siitä herrasta.
Oman rakkautensa: sillä näkeehän Sakris jokaisen tytön ja naisen silmistä, että niissä palaa häntä kohtaan rakkauden tuli. No, kaksi tyttöä Sakriksella kyllä oli ihan ominaan. Tupakkatehtaan tyttöjä Helsingistä. Mutta toiseen heistä Sakris lopulta kyllästyi: se tuli tuhlaavaiseksi. Ja toinen oli oikein ruma ... niin ettei rampa voinut käydä hänen kanssaan kahviloissakaan.
Nyt on jo kolme vuotta siitä, kuin olen heistä tietoa saanut. Vaikka olen kirjoittanut, ei ole vastausta tullut. Nykyään kävin pääkaupungissamme, mutta en sieltäkään muuta tietoa saanut, kuin että hän oli pois muuttanut, mihinkä lienee mennyt.» »Eikö herra nyt tule Turusta?» kysyi kyytimies. »Tulen», vastasi nuori matkustaja, »mutta minä tulin ensin höyrylaivalla Helsingistä Turkuun.»
Mutta Mikko Suomenvaaran luona, joka on vasta kiidättänyt autolla Helsingistä kotiin, sanoo muori: Pois se pitäisi täältä ... tuo tuollainen... Mikä? Kukkelmanko? kysyy Mikko nauraen; hän on aina iloinen: terve ja reipas mies. Niinpä juuri, vastaa täti. Mokoma... Jumalaton se tuntuu olevan. Räävää ja panettelee pappeja ... ja Jumalaa. Ei hänellä muka Jumalaa olekaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät