Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Mekin, jotka sinä iltana istuimme rva S:n luona, olimme aivan täydellisesti tämän tunnelman lumoissa ja iloitsimme siitä, että täällä Helsingissä olimme löytäneet sellaisen henkevän, kaikesta inhimillisestä innostuneen henkilön.
Matkustin sitten, kuten muistanette, Amerikkaan, ja siellä olen nyt ollut kaikki nämä vuodet. »Nylænde» lehdestä havaitsin, että te vielä asutte Helsingissä ja olette siellä toimittajana, siis henkilö, jonka löytää, vaikkei kirjeenkirjoittaja tiedäkään hänen osoitettaan. Käytän siksi tilaisuutta hyväkseni ja lähetän teille pari riviä.
ALEKSANDRA. Kysyi, kuinka monta veljeä minulla on, niin minä sanoin ettei yhtään, ja sitten hän kysyi montako sisarta, niin minä sanoin että kahdeksan, ja että pappa ja mamma aina PORMESTARINNA. Kenen muitten kanssa hän näyttää enimmin puhelevan? ALEKSANDRA. Neiti Salmelan kanssa. Neiti Salmelan kanssa? ALEKSANDRA. He ovat vanhat tutut. Helsingissä ovat tutustuneet. PORMESTARINNA. Vai niin.
Vastakkaisen kannan omaksuminen tässä suhteessa onkin mahdoton, ellei tahdo alkaa islantilaisesta kirjallisuudesta ja lopettaa viime päivien suomenkielisiin ilmiöihin, kuten myös olen nähnyt erään meikäläisen kirjallisuushistorioitsijan sepittämässä ruotsinkielisessä oppikirjassa tapahtuneen. Helsingissä 20 p. elok. 1910. Eino Leino. Kyliä se kuulee Suomen kielen, joka ymmärtää kaikkein mielen.
"Ovatko ne pappeja?" kysyi akka. Mutta kukaan ei tiennyt siihen vastata. Sentähden hän itse jatkoi keskusteluansa: "Snellman nimisiä pappeja olen kuullut olleen. Ja poikanikin, joka kaartissa palveli, tiesi sen nimisen papin olleen Helsingissä. Mutta kukapa se toinen oli? Miksi hän sen taas nimittikään? Eihän se edes herrasmiehen nimi ollut."
Kaikille niille, joilta olen saanut ystävällisiä tiedon-antoja, etenkin toht. K. Grotenfelt'ille ja toht. K. Krohn'ille, pyydän saada lausua lämpimät kiitokset. Helsingissä, Tammikuulla 1898. *Tekijä.* Johdatus. Suomalainen kirjallisuus ja sen historia.
Kas niin, tuolta tulla tuhuttelee Seppolan salmesta vanha Lauttakosken höyrylaiva "Laine", vanhuuttaan huojuen ja puhkien. Se on vanha raakki, Helsingissä täysin palvellut ja sitten siirretty tänne maan sydämmeen, jossa se vielä koettaa kuluneilla masinoillaan välistä käydä kaupungissa tarpeita noutamassa. "Niiranen hoi! Soudanko ma vanhan 'Laineen' ympäri?" kysäisee Sjöblom.
Lienetkö enään elossakaan, kuin ei Sinusta kuulu paljon mitään. Kuulin vaan Juhannuksen aikana, että olet kulkenut Wiipurin kautta Wuokselle päin. Ei muuta mitään. Tärkein asia on raha-asiani Helsingissä.
Ja jos sitä paitse mahdollisesti olen voinut tuoda hänen elämänvaiheittensa sekä luonteensa valaisemiseksi edes jotakin uutta, joka tulevilta kirjallisuushistorioitsijoilta sentään jo pelkän esityskielenkin vuoksi jäänee huomioon ottamatta, on kaikissa tapauksissa tieto tästä oleva minulle enemmän kuin mitä olen toivoa rohjennut. Helsingissä 14 p. huhtikuuta 1895. Tekijä. EL
Kuuluisa Hornicke-Reithmeyerin oopperaseurue vieraili koko sen talven Helsingissä. Hornicke itse, seurueen johtaja ja tenoorilaulaja, oli komea mies ja kaikkien naisten suuri suosikki, jotavastoin taas seurueeseen kuuluvat neljä kaunista Reithmeyer-sisarusta, joista yksi joutui naimisiin porvoolaisen tohtori G. Wallgrenin kanssa, sytyttivät nuorten miesten sydämet ilmiliekkiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät