Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Suurin osa oli vanhaa, usein kuultua ja usein kerrottua, mutta muutamia uusia piirteitä sain myöskin. Se teki kaikki sanomattoman hyvää, ei ainoastaan minulle, vaan kuten luulen myöskin tädille. Hänen äänensä värähti monta kertaa vasten hänen tahtoaan. Se oli suuri suru, mutta minulle se antoi paljo. Täti antoi sukkaneuleen painua helmaansa.
Että te juuri senvuoksi sitä paremmin voitte muuttaa luokseni. Sillä minäkin rakastan teitä. Heidän sanansa hukkuivat suudelmiin. Mutta sitten painoi Johannes päänsä hänen helmaansa ja purskahti ääneen itkemään. Rouva Rabbing antoi hänen itkeä valloiltaan. Mutta sitten hän kohotti hänen päänsä ylös ja kysyi vienosti: Sinä itket? Miksi? Siksi että minä en ansaitse tätä autuutta, nyyhki Johannes.
Se oli Saaran paikka ja sen viereen asetti matami tänään hyvän tuolin kippari Worselle. Muutamia totisia vaimoja oli nyt saapunut, ja he kävivät istumaan pitkin seiniä, laskivat kädet helmaansa ja huokailivat.
Poika käänsi kysyvän katseensa äitiinsä, ja kaksi nuorinta lasta liittyivät lujasti hänen helmaansa. On sillä tapaa, sanoi Gerda, puhuen vaivaloisesti, että isä ja minä olemme sopineet, että minä matkustan pois. Koska sinä tulet takaisin? kysyi kymmenvuotias Hildur hätäisesti. En koskaan. Kolmiääninen sydäntäsärkevä huuto pääsi lasten rinnasta. Kovasti valittaen pitivät he äidistä lujasti kiini.
Myrskytuulena kohahti Jakobiin se tunne, että nyt hänen tuli olla juuri häntä, vaimoaan likellä, painaa päänsä hänen helmaansa ja yhdessä hänen kanssaan riemuita pelastuksesta Aletten ja kodin ja kaikkien... Hän sulki hänet äkkiä syliinsä ja puristi häntä kiihkeästi rintaansa vasten.
Henkinen rakkaus mahtuu ystävyyden puitteisiin. Ystävyyden liekki on pyhempi ja suloisempi kuin rakkauden, niinkuin pohjolan viileä kesäyö on ihanampi kuin etelän hehkuva yö. Ihminen tuntee aina itsessään ystävän tarvetta, hänen sielunsa harhailee aina, etsien jotain hengenheimolaista saadakseen hänen helmaansa vuodattaa sydämensä sanattomat liekit, sen tulkitsemattomat tunteet.
Hän vaipui polvilleen, ristiin painetut kätensä vajosivat hänen helmaansa, mutta yhä olivat hänen silmänsä kiinnitetyt nuorukaiseen, joka kalveana makasi veressään maassa hänen edessään, jonka kasvoihin kalma oli painanut kamoksuttavan merkkinsä, ja jonka otsaa mustat, takertuneet hiukset peittivät.
Kun Iiri oli poiminut kukkia niin paljon, ettei hänen pieneen helmaansa enempää mahtunut, rupesi hän niitä järjestämään somiksi kimpuiksi ja piti sitte nuo pienet kimput nukkinaan. Mutta ainoastaan vähäisen hetken sai hän näin mielikuvituksensa avulla huvitella, sillä karja ei kauankaan lammen rannalla viihtynyt, vaan lähti metsän polkuja kulkemaan yhä edemmäksi.
Hän heittäysi Wapun jalkojen juureen ja laski ristiin pannut kädet hänen helmaansa: Wappu en voi sua kiittää niinkuin tahtoisin, mutta jos kaikki rakkaus ko'ottaisiin mitä maailmassa on, ei se kuitenkaan olisi niin innokasta, kuin minun rakkauteni sinuun!
"Voi hyvä armias Isä! ... kun tuokin raukka nyt tässä vilustuu ja tulee pahemmin kipeäksi kuin on ollutkaan... Vaikka kuollahan tässä täytyykin meidän kaikkein ... ihan jok'ainoan, kun ei ole enää sitä huonoistakaan kattoa, jonka alle päänsä kallistaisi." Hän painoi Tuppua hartioista helmaansa ja itki.
Päivän Sana
Muut Etsivät