Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Voi tätä onnettomuuden kohtausta, voi tätä onnettomuuden kohtausta! Tukkaansa repien ja vaikeroiden käveli Hellmanni sinne tänne kaikissa huoneissa. Pulkkinen teki lähtöä moneen kertaan, mutta herra ei häntä päästänyt. Minnekä sinulla on semmoinen kiire ... ei sinulla ole minnekään kiirettä ... odotahan nyt, elähän mene! Istu siihen tuolille!
Haenhan minä ... ei siitä muuten kuitenkaan näy erilleen pääsevän ... antaa Hellmannin kerran maksaa meillekin... Joutaa maksaa... Oulusta tuo aina tuopikin kaikki tavaransa, suolansakin ... mutta jääpäs kerran jokunen rikkautta meidänkin puotiin. Kyllä se on koko roisto se Hellmanni... Hyvä on sekin, puuttui piika puheeseen, hyvä on, mutta ei ole parempia muutkaan... Mitkäs?
Hellmanni istui siinä kuin vieras omassa talossaan, jonka tavarasta toiset kauppaa käyvät. Hän näki, kuinka paperossin pätkät pitkinä heitettiin lattialle ja vähän väliä uusia sytytettiin. Eikä kauppamies lakannut toisia puodistaan kantamasta. Oli kai niitä jo kymmenen markan edestä kulutettuna niitäkin, sikareista puhumattakaan... Jokainen näytti toisensa kilvalla juovan.
Hellmanni käveli hänen perässään ja puhui aina käänteen kohdalla. Elä, hyvä veli, anna mennä sen oikeuteen ... peruuta pois, veli kulta, manuu ... minä maksan sopiaiset ... peruuta, hyvä veli ... johan lupasi kapteenikin sopia ... eikös luvannut? Lupasinhan minä, sanoi kapteeni asettaessaan vesikannua pöydälle.
Sill'aikaa istui Hellmanni puotikamarissa ja kuuli seinän takaa hopeakauhan säännöllisen kalkkeen boolin laitaan, samalla kuin toisen seinän läpi tunki keittiöstä melu ja ruokain haju. Lukematon joukko kirouksia ja kiukkuisia sanoja myllerteli mielessä, mutta ei päästetty tulemaan.
Vallesmanni oli melkein panemalla pannut hänelle sikarin suuhun, ja sitä Hellmanni siinä kömpelösti poltteli, istuen vähän hämillään, kovaksi kiilloitettu kaulus kankeasti kaulassa ja partaveitsen jälkiä vasta ajetuissa poskissa. Käsi hiukan vapisi pidellessä ja sytytellessä sikaria, joka aina vähän väliä sammui.
Päättäköön oikeus sen, jos et usko. On siinä »förmildrande omständigheter»... Minä en ollut oikein selvä... Olit sinä selvä, sen huomasi jokainen, ennenkuin aloit haukkua. En minä ollut selvä ... minä kävin ulkona sillä välillä... Omituista tosiaankin, ja minulle kun on kerrottu, ettet siellä muuta tehnyt kuin ärjyit hevosellesi... Hellmanni ei osannut mitään siihen.
Koska asianomainen itse on tullut ja kun ollaan epätietoiset hänen verotusta varten lukuun otettavasta omaisuudestaan, niin lienee parasta kutsua hänet itsensä sisään ja hän saa, jos tahtoo, antaa lautakunnan hyväksyttäväksi ilmoituksen varoistaan. Siltavouti menee ja kutsuu herra Hellmannin sisään. Mutta Hellmanni tuli jo kutsumatta.
Päivän Sana
Muut Etsivät