Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Nyt alkoi hän valittaa päälakeansa kipeäksi. Helka kävi vielä kastelemassa nenäliinansa ja hauteli sillä Simon päälakea. Nyt tointui Simo ihka selväksi ja rupesi kiitoksiansa jakelemaan Helalle, kun herätti hänen kuoleman unesta, jota hän varmaankin ilman Helan avutta olisi jäänyt ijäksi nukkumaan. Tämä hänen pitempi haastelemisensa vaikutti kumminkin hänen terveyteensä masentavasti.
Sihteeri sai heti tilaisuuden näyttää ylistettyjä taitojaan, sillä Simon mentyä pyysi Topias häntä kirjoittamaan hintaluettelon Tapanin tuomille maantuotteille ja Helan kankaille. Mahdikkaassa asennossa, pää viisausasteettain vähän oikeaan kallellaan, juoksutti hän Tapanin sanat paperille sitä mukaan kuin ehtivät ilmoille. Yhteissumma, jonka Topias tuli niistä maksamaan, oli samassa sekin valmis.
Sittenhän sitä vasta saisi nähdä mihin sitä kelpaa... Päästä rikkaan talon emännäksi ... yksinvaltiaaksi, jota kaikkien tulee totella ... se se oli jotakin Helan mielestä. Se se oli se päämaali, jonka saavuttamista moni tyttö Helan paikkakunnalla toivoo kaikesta sydämmestään. Sen saavuttamiseksi he tekevät parhaimmat työnsä; näkevät parhaimmat unensa.
"Tänä vuonna on Juhannus torstaina", sanoi hän ja rinkuloitti sormellaan Helan olkapäähän niinkuin olisi kirjoittanut siihen sanansa. "Aattona tulen kotiin. Kahta päivää varten en viitsi kiirehtiä takaisin, vaan olen siellä maanantaihin asti. Muista sanoa Tapanille, että tulee asemalle ottamaan minun. Kuule Simo, mikä estää teitä...?" "Ei mikään. Tuletko Johanna?" "Tulen; ilolla tulen.
Kapteeni teki parastansa. No, maisteri Kröijer, sanoi hän puhujalle ääneen, niin että kaikki kuulivat, te olette nyt merellä ja saatte luvan oppia meritapoihin. Helan går! Hän nosti ryyppylasinsa ilmaan ja nielasi sen sisällyksen, pitkään rykäisten mielihyvästä. Olipa tämä eropassi sentään tuntuva kolaus teille, tunnustakaa pois! Kröijer katsahti vilkkaasti ympärilleen. Kaikki katsoivat häneen.
"En minä anna sinun seisoa takanani, seiso yksin." "Akkonesi", oli Simo valmis ivaamaan. "Tuommoista puhetta", nauroi Johanna, "sanotaan neitojen kesken rukkasiksi." "Sanottakoon vaikka töppösiksi, mutta nyt sinä lähdet," Topias vei Helan kun höyhenen. Kaksi päivää ei ole pitkä aika, varsinkaan riemun vuossa.
Hän oli entisellä, sekä nykyiselläkin isännällä ollut piikana ja nuoruutensa ajan elänyt yhdessä Helan kanssa, vaan kun ei enää alkanut jaksaa tehdä työtä, niin erosi hän palveluksesta ja eleli viimeiset aikansa omissa liemissään ja leivissään. Kaikilla muillakin oli kuolleelle jotain sanomista, kuka surkutteli hänen äkillistä kuolemataan, kuka taas piti sitä suurena armona.
Ne älysivät puheessaan kosketella valloitettavan sydämmen arimpia kohtia, jotka tekivät valtavan vaikutuksen valloittajain eduksi... Koreasti se Helan sydän pamppaili. Mitä tämä on? Mitä olis tehdä?... Jos olis mennä? Nämä kysymykset ne vaikuttivat nyt kuumeen tavalla Helan aivoja.
Laulun loputtua riuhtoi lapsi kätensä peitteen alta ulos ja tahtoi Helan syliin. Martta oli saanut juoman valmiiksi ja Topias lähti häntä auttamaan. Ennen lähtöään leikkasi hän aapiskirjan alkulehdestä levyn taskuunsa; levyn toisella puolella oli kirjoituskirjaimet, toisella puolella kertotaulu. Helka jäi yksin tupaan pojan kanssa. "Tui tui", saneli hän tuon tuostakin ja suuteli lemmikkiään.
Pitkän hiilen se teki, joka vielä halkesi kaksihaaraiseksi, ja molemmat haarat kiertyivät pässin sarven tapaiselle koukerolle, ennenkuin pudota rimahtivat maahan, Mikon ja pikku Simon suureksi harmiksi. Mikko ja Simo olivat Helan ja Simon lapsia. He aina iltakaudet härräsivät tulipäreen ympärillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät