Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Sydämellinen oli siellä wastaan=otto ja wielä sydämellisemmäksi se tuli, kun Heikki ilmoitti olewansa niin tyhjä mies kuin tässä näkyy ja että hän aikoi nyt ruweta sotamieheksi. Silloin sulki Liisa Heikin syliinsä ja sanoi: "Sinä, Heikki, olet parempi mies kuin luulinkaan."
Olli kuitenkin yhä tarkasteli Heikkiä ja sanoi vihdoin: Kuule sinä, Heikki, ethän liene sairas? ja tavoitteli valtasuonta. Terve minä olen, ei minua mikään vaivaa. Ja taas he olivat ääneti. Ei koskaan Olli ollut niin kunnioittavasti Heikkiä kohdellut. Hän aavisti jotain suurta surua piilevän Heikin takana ja kulki melkein varpaillaan hänen ympärillään.
Ja niin veneh'ojalaisten näkyvistä iäksi häipyi heidän tähtensä helvetin hirmukitaan viskautunut ihmislapsi. Heikki pani matkansa määräksi saman kauppalan, jossa se vanha Tyrväntäinenkin kuului ennen muinoin paholaisen sanoja tietää saaneen. Se oli suuren kosken partaalla ja sitä kauppalaa sanottiin isoksi kyläksi; mutta isoonpa kylään oli paholainen Heikin käskenytkin.
Kirjansitoja oli saanut kuulla, että tuolla syrjäkylällä oli tukulta sitomistyötä, sentähden tuli hän Heikin luo, ennenkuin tämä osasi aawistaakaan. "Hywää päiwää! Onko tämä Keron talo?" kysyi hän huoneesen tultuaan. "On. Istukaa!" sanoi Heikki, tulijaa sen tarkemmin katsomatta.
Pyysithän minua itseäsi pystykokoon auttamaan, mutta mitenkä tuommoista tönkkiä auttaa, joka on kankea kuin puu; täytyy ensin wähän hieroa, että hiukankaan notkistuisit, ja sitten..." Noita puhuessaan alkoi mies tukkia käsiään Heikin taskuihin. "Roswo, ryöwäri! Heitä minut rauhaan", koki Heikki sanoa. "Wai niin, wai roswo ja ryöwäri!
Mutta Heikin luo ja mielestään tarpeeksi etäälle päästyään hän kääntyi ja huusi: Karhumaija! Poikatyttö! Litulatu!... Ja molemmat alkoivat viskellä kivillä. Liisa sydäntyi ja kuin vihuri hän kiiti poikien jälkeen kadoten heidän mukanaan metsään. Muut tytöt olivat jo kerääntyneet hävityspaikalle, kun Liisa palaili.
Hän on ennenkin kuullut rukoukseni... Häneen luotin, en ihmisiin", vastasi Antti varmana. He kävelivät hetkisen äänettöminä. "Aavistitko, että Paloniemen Heikki-vainajalla oli paha mielessä, kun koskelle lähditte?" tiedusti sitten Kero-Pieti. "Luulin niin olevan, näin Heikin katseesta ja myös, silmien kiiluvasta palosta... Tiesin myös miksi hän minut tuhota tahtoi.
Mutta muutamat Heikin tutuista tulivat hänen luokseen. Heikki, onko se mahdollista! Sinä jätät meidät? Se on järkähtämätön päätökseni, sanoi Heikki liikuttuneena. Niitten joukossa oli erittäinkin eräs, jonka tuo asia sai intoihin. Se oli Artturi.
Mutta nämät olivat toistaiseksi ainoat hetket, joina hän oli Helenan vaikutukselle altis. Hän oli silloin peräti nöyrtynyt. Ja hänen olentonsa parhaat puolet tulivat silloin näkyviin. Niin ettei Helena aina oikein tiennyt surra hänen juopottelujansa, ja päätti tänäkin päivänä ottaa Heikin puheilleen, kohta kun he ajelultaan palaavat.
Kaikki tämä odotti Vuorelan ainoata perillistä; häntä odotti talon nuori, emännöitsevä kasvattityttö, sirosuinen Liisa, ja koko väestö, joka oli seurannut talon kuulumatonta vaurastumista ja tiesi, ketä varten kaikki näin oli valmistettu. Oli niinkuin Vuorelan isäntä olisi viettänyt voittojuhlaansa saatuaan Heikin kotiin. Olihan nyt monivuotiset kylvökset kuin tuleentumassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät