Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Päivä vieri, himmeämmin hehkui Länness' aurink', unta tuuli etsi, Hellaan taivaalt' illan rauha laski. Ei nyt tähän tauluun ukon silmä Viehtynyt, vaan nuorukaiseen yksin Silmä ynnä aatos kiintyi. Kauan
Meidän täytyy ruveta vielä kovemmiksi, eikä hellittää yhtään. Niiden täytyy ruveta pelkäämään! Jos nyt rupeamme alistumaan, niin pian sitä sitten tässä jokaisen nahka saadaan kuivamaan ripustaa, poltetaan talot ja tavarat ja meistä tulee keppikerjäläisiä.» Janne käveli raskain askelin lattialla ja kiukkuinen innostus hehkui hänen silmistään.
Abdallah, aina lauman etunenässä, hehkui kostonhimoa ja rukoili Jumalalta apua; mutta jos hän kuinkakin tähysteli ja tähysteli, ei voinut hän sittenkään muuta keksiä kuin erämaata. Ilma oli polttavan kuuma, taivas myrskyä ennustava. Vohottavat ja vaahtoiset hevoset edistyivät ainoastaan askeleittain. Jussufin poika päästi haikeita huokauksia; kosto näytti pääsevän hänen käsistään.
Lopuksi heitin minä siihen oman rakkauteni. Sinä et siis vain itseäsi rakastanut? En. Lemmin neittä nuorempata. Ja hän? Luulen, että hän myös hehkui minulle joskus parhaina hetkinään. Mutta luulen, että hän muuten rakasti enin omaa rakkauttaan. Ja sinä? Rakastin hänessä vain omaa itseäni. Siis et sinä ole koskaan tuntenut muuta kuin itserakkautta? Tuskin.
Kun sen taika kansaan koski nukkuneesen, murrettuun, Työhön hehkui kansan henki, elon-työhön, taisteluun. Wäinön äänen Suomi kuuli, tunsi tulen rinnassaan, Tunsi voiman hengessänsä, tunsi tarmon tahdossaan. Mut ei murru mielestänsä, vaikka muuta murtuiskin, Nimi sen, ku laulun löysi, nimi Elias Lönnrotin.
Ja Verna Roosa iloitsi, Kun kevät hehkui tuoksuineen, Ja koivu pitkin hapsineen Kasteessa aamun kiilteli. Ja linnut lauloi iloiten, Ja käki kukkui helkytti Ja joskus kukko kajahti Pihalla kovin kiekuen. Ja ruohot, kukat kasvoivat Niityllä päivän paisteessa, Ja perhot niiden latvoissa Niin ihanasti nuokkuivat.
Herra Bede seisoi nojautuneena takkaa vasten, pää puoleksi toisaalle käännettynä, ja Kor istuimeni luona ja hänen rehellinen, vilpitön muotonsa hehkui vaihettelevista tunteista. "Sisartanne Margeryä!" huudahti hän. "Niin, sisartani", sanoi hän murheellisesti; "olen kieltänyt hänet parikymmentä vuotta, mutta nyt olen tullut pakoitetuksi tunnustamaan hänet sisarekseni." Hetken valliisi äänettömyys.
Niistä katseista, joita paroni loi häneen, ei ollut Kustaan vaikea päättää, että ankara viha häntä kohtaan hehkui paronin povessa. Mutta mikä oli syynä tähän vihaan, siinä kysymyksessä hän ei päässyt selville. Siitä oli hän kuitenkin vakuutettu, ett'ei hän sanoilla eikä töillä milloinkaan ollut loukannut paronia.
Ma ensimmäisnä siellä julki lausuin sen nimen, joka kuolevaisten maahan totuuden toi, mi niin nyt meidät nostaa. Ja päälleni niin runsas paistoi armo, ma että harha-uskonnosta, joka maailman kiehtoo, pelastin sen seudun. Muut valot nää kaikk' yksin-miettiviä ol' ihmisiä; heissä hehkui lämpö, mi kukat kasvattaa ja heelmät pyhät.
Hänen kasvonsa näyttivät liikutetuilta, vaikka hän koetti sitä peittää; tuo raju, tumma puna, joka viime aikoina useinkin oli ainoa ilmaus itseänsä hillitsemään tottuneen miehen sisäisistä taisteluista, kohosi keveänä pilvenä kuninkaan otsalle, hehkui siinä hetkisen ja katosi sitten näkymättömiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät