Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Minäkin häntä kunnioitin, häntä kaipaan ja itken. Vaan yksinäisyys ei minua hirvitä. Minä tunnen itseni kyllin vahvaksi meitä molempia suojelemaan, sisareni!" "Niin, sisareni! Anna minulle se nimitys!" Hedwig vastasi kiertäen molemmat kätensä hänen kaulansa ympäri. "Tiedänhän, että sinä minua rakastat, ja minä rakastan sinua.
"Lippaassa, joka sisältää Hedwigin syntymä-salaisuuden!" Kilian hämmästyen huudahti, uteliaampana kuin milloinkaan ennen. "Hedwig!" munkki kertoi kiihtyvällä liikutuksella. "Rakasta häntä hyvin, ole hänelle uskollinen, ja jospa voisin kuolla teidät yhdistettyäni! Isänmaan jälkeen, kaikki hänen tähtensä!" "Minä suostun tähän tunnussanaan", Diesbach'in poika sanoi. "Olkoon se yhteinen meidän kesken.
"Neiti", hän sanoi, "en ole tahtonut ennen teille rakkauttani ilmoittaa; mutta äidilleni olen tehnyt tämän ilmoituksen. Hän odottaa teitä, valmiina hän avaa teille helmansa. Tahdotteko olla Lothringin herttuatar?" Silmät maata kohden, tyynenä ja teeskentelemätönnä Hedwig kuunteli, käsi Magdalenan kädessä, joka hymyili, yhtä ylpeänä sisarensa kunniasta kuin jos se olisi ollut hänen omansa.
Hän oli kolme päivää ennen tuota turmion hetkeä lähtenyt... Hän johtaa nuorta väkeämme Vallis'in tienoilta. Voi! pelkäänpä kovin hänen epätoivoaan, kun hän saa tämän surullisen uutisen!" "Kilian parka!" Hedwig kertoi, "hän on silloin yksinänsä, kaukana meistä, jotka voisimme häntä lohduttaa. Kyyneleet eivät ole niin katkeria kun voidaan yhdessä itkeä!
Kuinka?... En sitä itsekään tiedä." "Sinä saat sen kerran tietää", Magdalena vastasi. "Sinä päivänä, jona joku tulee sinua vaimokseen pyytämään, sinä päivänä voit aukaista tuon lippaan, jonka Diesbach on jättänyt minun huostaani, sillä ehdolla, että säilytän sen avainta siihen asti. Se sisältää epäilemättä tietoja syntymästäsi ja vanhempiesi elämästä." "Niin", Hedwig sanoi.
Sydäntä särkevällä huudolla Hedwig hypähti pystyyn. Kilian sulki hänen syliinsä, ikäänkuin pidättääkseen häntä maan päällä. Scharnachthal lähestyi samassa, laskeakseen kuolleen otsalle seppeleen tammen ja laakerin lehdistä.
"Diesbach'in kasvatteet", Scharnachthal lausui, "Bern'in vapaa kaupunki, tahtoen jatkaa sen miehen työtä, joka äsken kuoli sen puolesta, ottaa nyt vuorostaan teidät tyttäriksensä. Sen lisäksi, seuraten vanhaa tapaa, joka sallii niiden, jotka haluavat orpoa vaimokseen, jo vaikka seuraavana päivänä isän kuoleman jälkeen tulla tytölle vapaasti ja rehellisesti ilmoittamaan aikomuksensa, kolme kilpailijaa nyt on tarjona teille, Hedwig...
Hedwig sanoi, "mitä, veljeni, hän on pelastanut henkesi?" "Niin, sisareni, eikä se ollut ensimäinen kerta. Samaa suosiota, jota hän sinulle osoittaa, hän tuhlaa minullekkin. Lakkaamatta hän sivullani taistelee, pitäen huolta minusta, kuin vanhempi veli, kuin isä." Enemmin kuin milloinkaan ennen, Hedwigin suuret silmät tarkastivat tutkistellen munkkia.
Kaupungissa ei nyt ollut muita jäljellä kuin vaimoja, lapsia sekä vanhuksia. Kaikki riensivät hänen ympärillensä. Celestinolais-luostari oli torin varrella; sen kirkon ovet selki-selällänsä. Abbatissa astui juuri siitä ulos ja hänen seurassaan kaikki hänen neitosensa. Ensi rivissä Hedwig ja Magdalena. Runoilija oli juuri julistanut tuon ilahuttavan uutisen.
Se oli nuori mies, surullisilla, kalpeilla kasvoilla. Surupukunsa päällä oli hänellä yksinkertainen paita rautarenkaista. Kuullessaan askeleita, Hedwig oli nostanut päätänsä. Kun hän huomasi tulijan, ilohuuto pääsi hänen huuliltansa. Sitten, aivan hämillään, puolipyörryksissä hän riensi tämän syliin, tämän rctevaa rintaa vasten, hiljaa huudahtaen: "Voi! Kilian! Kilian!"
Päivän Sana
Muut Etsivät