Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Lydia meni kamariinsa ja paiskasi oven lukkoon. Tunti tunnilta kului, iltanen syötiin, ja aina vaan Annaa ei kuulunut. "Olkoon hän vaikka hitossa", mutisi Lydia ja meni maata. Puolen yön aikana hän havahti. Ovi oli au'ennut ja hän luuli Annan hiipineen huoneesen. Mutta kukas olikaan tulija! Tällä välin tapahtui tuttavillemme kaupungissa yhtä ja toista.
Hän oli odottanut jotakin tämänkaltaista ja hän näytti nyt havaitsevan tulleeksi, mitä hän pelkäsi. Kun nyt nämät kolme olivat näin yhdessä pelon ja tuskan käsissä, he kuulivat äkillisen melskeen ulkoa hevosjalkain töminän, aseitten kalskeen. Helena kuuli tämän ensiksi. Hän havahti ja painui likemmäksi puolisoansa. "Jumalani!" hän huusi, "tue minua. Minä en voi tukea itseäni."
Yön hiljaisuus lisäsi mielen levottomuutta ja sai korvat tarkkaavaisiksi pienimpiäkin risahduksia kuulostamaan. Väsymys jos huomaamatta yritti viedä silmät umpeen, havahti siitä heti, kun kuuli raskaamman henkäyksen isän vuoteelta. Tuli ajatus, että jos ne ovat elämän langan katkeamisoireita.
Istui sitten rahille ja ongiskeli siinä, poikia kiirehtiessään, kiiskiä. Puheli vielä ylösnoususta, kun rengit jo olivat ovessa menossa. Jälkimäinen paiskasi ovea, niin että tupa heilahti ja jupisi: "Eiköhän tuonne helvettiin pääsisi vähemmällä hopulla." Isäntä havahti oven paukauksesta ja kohautti päätään. "Uh! johan ne menevät ... hyvä, hyvä." Kohta oli kaikki käynnissään kuin tehtaassa.
Sain kohottautua ylös maston varaan ja huutaa toisen, vieläpä kolmannenkin kerran, ennenkuin hän havahti ja kääntyi katsomaan. Mikä on, Liisi? Istu kaiken mokomin, ettet mene nurin. Jos laskisit rantaan, että pääsisin tuolla höyryveneellä pois. Minä voin niin pahoin. Voitko pahoin? Ettet sanonut sitä ennemmin. Käännytään takaisin, mitäs muuta. Eihän teidän siltä tarvitse.
Ei sillä, että se äitiä olisi häirinnyt; hän nukkui niin sikeästi, että varmaan olisi huoneen saanut kaataa, ennenkuin hän siitä havahti. Oli kaiketi noin puoli tuntia kulunut, kun ovi aukeni ja kaksi rouvaa astui sisään. »
Lakkaamatta hänen silmänsä kääntyivät itää kohden. Hän vartosi levotonna uutisia Granson'ista. Useampia kertoja yön kuluessa hän havahti ja kuunteli. Sitten hän taas kutsui henkivartijansa ja kyseli, eikö mitään sanansaattajaa vielä ollut saapunut Sveitsin puolelta. Aamu valkeni; ei mitään vielä! Yhä enemmin tuskissaan, kuningas tiuski ja ärjyi jokaiselle, jonka tapasi.
Emme tiedä, vaihettelivatko nämät kahtalaiset ajatukset tytön mielessä, vai mitenkä hän vielä unelmoitansa jatkoi, mutta yhtäkkiä hän niistä havahti ja läksi kotia päin kiirehtimään. Samassa hetkessä kuin hän ehti pihalle, saapui sinne toisaalta vieras, ratsastaen uljaalla hevosella.
"Panehan nyt tupakka aluksi!" sanoin ja ojensin rosvolle paperossin. Vaistomaisesti tarttui hän siihen, mutta samassa ikäänkuin havahti ja viskasi sen metsään. Toinen mies myös läheni arveluttavan likelle. "Vai sinun tupakoitasi tässä! Rahat taikka henki!" "Niinkuin itsekin voitte käsittää, en mielelläni luopuisi kumpasestakaan", vastasin.
Niinhän tuo neuvoi, myönsi Viija ja vaipui ajatuksiinsa. Ja tuota perintöasiatasi elä ajattele ollenkaan, jatkoi Liisa. Itse sinä et sitä tarvitse ja kyllä ne sen niin hoitaa, että se säästyy lapsillesi. Viija havahti aivan kuin olisi joku nykäissyt ja jamasi puolikuuluvalla äänellä: lapsilleni. Liisa sen huomasi, eikä jatkanut esitystään, huomautti vain, että eikö ruveta nukkumaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät