Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Te ette ole vielä suonut mulle yhtä muiskua. Miksi teillä on kädet vaipan kätkössä, kuin kapalolapsella? Eihän sovi soturin eikä rakastajan kätkeä käsiään. EGMONT. Aika ajoin, hyvä tyttö, aika ajoin. Kun sotamies seisoo väijyksissä ja mielii ehkä viekkaudella voittaa jotakin viholliselta, silloin hän kutistautuu kokoon, punoo käsivartensa yhteen rynnästensä päälle ja hautoo aikomustaan kypsäksi.
Parast'aikaa kaivettiin vyöryä ja koetettiin saada ruumiit vedetyksi esiin. Melkein koko kylä oli läsnä hevosineen miehineen. Monta sanaa ei puhuttu sen työn aikana. Jos jotakin löydettiin, niin vaan viitattiin ja se vedettiin hiljaa esiin. Mutta vyöry makasi siinä isona ja täyteläisenä, ikäänkuin joku eriskummallinen vuorenpeikko, joka hautoo aarteitansa. Paljoa siitä ei löytynyt.
Niin, mutta sehän hän oikeastaan onkin, suomalainen noita runoilijaluonteeltaan: itseensä sulkeutunut, harvasanainen, synkkämielinen, ihmispelko, joka yksinäisyydessään hautoo elämän syntyjä syviä ja silloin tällöin pitkäin väliaikain kuluttua lausuu salaperäisen viisauden sanansa. Eihän meiltä suomalaisiltakaan siis puutu syytä ottaa osaa kilpailuun Ibsenin omistamisesta.
Hänen vihansa valtakunnanholhojia kohtaan on sammumaton, mutta hän hautoo sitä toimetonna, niinkuin lohikäärme aarrettaan.
Niinpä mä siis puhun; vaan mua kuule ja suosiomielin vanno suojelevas, sana olkoon tai käsi tarpeen, sillä, ma luulen, on suuttuva mies suurvalta, jok' ohjaa kansoja Argos-maan, jota kuulevat kaikki akhaijit. Valtias vahvemp' on, vihan mieheen kääntäen halpaan; jos näet hillitseekin hän sinä päivänä kiukun, kaunaa hän sydänall' yhä kantaa, kostoa hautoo, kunnes kostaa voi.
Vaan, voi, mitä kulkijapoi'an köyhän On kauniista unelmoista? Hän turhia toivoo, hän haaveita hautoo, Vaan elämä ei välitä noista... Hän turhia toivoo, hän haaveita hautoo, Vaan elämän pyörän alla Ne särkyvät toiveet, ne hukkuvat haaveet, Ja kukkaset kaatavi halla. J
Jos sallimus mun kuninkaaksi tahtoo, Se kruunatkoon mun myös; en itse liiku. BANQUO. Uus arvo ompi niinkuin vieras puku; Sopivaks vasta tottumus sen tekee. No, tulkohon jos mitä! Kuluu hetki, Vaikk' olis myrskyinenkin päivän retki. BANQUO. Me teitä odotamme, jalo Macbeth. MACBETH. Oi, anteeks! Unhotettuj' asioita Ajuni raskas hautoo.
Suvi on, suvi on! Lämmin hautoo tähkäpäitä, rypäle paisuu viinipuussa. Lehdossa lempeän illan suussa nymfit ja faunit pitävät häitä. Purppuramereen auringon aamut herää ja illat hukkuu. Uneliaina tuulet nukkuu. Kulkee valppaana lemmentyössä Eros, jumala, kesäyössä. Kaikki hehkuu ja heilimöi. kaikki kaihoo ja ikävöi. Suvi ei oo loputon kiire on, kiire on! Vanhojen kuoro Syksy on, syksy on!
Hän on hyvin sairas, ja vielä enemmänkin: hän on alkanut oitis toimia. Hän on aivan liian eetillinen. Tuo kaikki on tehnyt häneen järkyttävän vaikutuksen. Ja kuten aina, hän on epäkäytännöllinen. Hän hautoo mielessään kaikenmoisia siveysopillisia haaveita ja aikoo panna alulle lähetystyön sivistyneiden keskuudessa. Hän käsittää velvollisuudekseen kirkon muinaisen hengen uudelleen virittämisen.
Hevonen, joka oli tähän asti hiljaa umpiteitä kulkea kituuttanut, kiskaisi yht'äkkiä reen nelissä rantatörmälle, kello kilahti kiihkeästi aisassa, ja painavat ajatukset haihtuivat seurasta. Hevonen! huusi hän ja sujahdutti sitä suitsillaan parempaan vauhtiin. Mitä hulluja hän tässä syntejään hautoo! Ei hän ole sen pahempi kuin muutkaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät