Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Mutta aina vaan piti Lauri hattua kädessään uskollisena Gentilhommen seuraajana. Hän rupesi jo vähitellen pitkästymään paljain-päin-oloon. Hän nosti hattuansa, päähän pannakseen, vaan laski sen jälleen alas. "Mikäs teillä nyt on?" kysäsi viimein Anni. "Kuinka niin?" "Miksi olette paljain päin, vaikka aurinko paahtaa niin sanomattomasti? Miks'ette pane hattua päähänne?"
Hän kosketti hattuansa vielä kerran, toivottaen meille onnea matkalle; ja me jätimme hänet seisomaan kivitykselle yhtä arvokkaaksi mysteriksi, kuin mikään Egyptin pyramidi. Hetkeen aikaan emme lausuneet mitään.
Samallainen kunnioitus on annettava myöskin Törsövän Tanelille, sanoi Samu. Olihan näet meidän molempain ensimäinen heitto yhtä voimakas, eikä toisessakaan heitossa ollut muuta kuin vähäinen eroitus. Toinen palkinto Törsövän Tanelille, huusivat pojat, ja silloin Tanelia lennätettiin ilmassa pihan ympäri. Taneli itse heilutti hattuansa ja huusi koht'kulkkua: Eläköön Salmelan Samu!
Ja nyt tämä sama Vendell olisi tehnyt mieli antaa sille tuntuva töykäys niskaan toimittaa tieten tahtoin Edvardin esille! Edvard hyppäsi rattailta, jätti Vendellin, ja, silmät paljon väen tähden tyytymättömissä rypyissä, ainoastaan vähän nosti hattuansa kaikille yhteisesti, sekä meni isäntäväkeä kättelemään. Mutta Martta neiti seisoi kahden ystävättärensä rinnalla.
"Minä toivotan teille onnea. Teillekin toivotan onnea, Miss Mordaunt. Te olette valinnut jalon miehen." Hän haki silmillään hattuansa; se oli maassa, mutta hän ei sitä nähnyt; hänen silmäyksensä lensivät sinne tänne niinkuin unessa-kävijän. Mrs Cameron otti hatun ylös ja antoi sen hänelle.
Tämä tervehdys tapahtui niin, että konttoristi sitävarten melkein pysähtyi ja Gabrielin mielestä inhoittavan sulavalla, hitaalla kädenliikkeellä kohotti hattuansa jääden semmoiseen asentoon niin kauan kuin Ingrid kulki ohitse ja koko ajan seuraten häntä silmillään. Ja Ingrid vastasi hänen tervehdykseensä, ja vasta sitten huomasi Gabrielin portissa, ja punehtui.
Hänen äänensä aleni, kun hän näki tämän, ja hän sanoi: "Tämä ei suinkaan ole mikään porvaristyttö? Sallikaat minun kysyä teidän nimeänne, ihana frökinä?" hän lausui, nostaen hattuansa ja puhutellen Evaa. Eva ei vastannut mitään, vaan järjesteli yhä kukkiansa eikä muuttanut muotoansa, paitsi että hänen huulensa rypistyi ja värisi hiukan.
Hän jätettiin rauhaan luutnantin kamariin, ja hetkisen kuluttua astui notarius varsin koreana saliin, hattu kädessä; mutta hän oli puettu pitkään kaulahuiviin ja punjetteihin ja hänen hattuansa ympäröi tylli nauha. Kah, isä, miten on? Ah niin, alkoi notarius, niin lapset, äiti... Onko äiti kuollut? Niin, kuka olisi voinut luulla, että hän menisi ennen minua?
Pastori istui, pyöritellen uutta huopahattuansa, uskaltamatta sanaakaan virkkaa, ja mitä enemmin hän hattuansa pyöritteli, sitä enemmin sekaantuivat hänen ajatuksensa; hän ei muistanut kuolemakseenkaan, millä sanoilla hänen piti alkaman puheensa. "Kuinka voitte, herra pastori?" kysyi viimein kreivi kohteliaasti.
Sitte kun hän luuli nähneensä, ettei hänen kulunutta hattuansa huomattukaan, lakkasi hän siitä kertomastakin, mutta juuri kun hän ei mitään puhunut siitä, yksi ja toinen itsekseen ajatteli: hän mahtanee olla hyvin ahtaassa tilassa, kun hän noin huonossa hatussa käy. Muutamat vastasivat hänen asiallensa kohteliaasti, toiset olivat törkeitä. "Kuinka meidän apumme tulisi kysymykseenkään!
Päivän Sana
Muut Etsivät