Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Fredrik oli ääneti ja ajatuksiinsa vaipuneena, hän tuskin vastasi Reinholdin kysymyksiin, tuskin huomasi hänen pilaansa. Ihan vallattomana hyppeli sitä vastoin Reinhold, riemuiten ja hattuansa heilutellen. Mutta hänkin kävi vähitellen sitä äänettömämmäksi, mitä likemmä kaupunkia he tulivat.
Kun hän siinä kärryä tyhjensi, saapui siihen hiljaa hiipien lapio kädessä talon poikakin. Mitään ei hän puhunut, kohautti vaan hattuansa ja puristi toisella kädellään lapion vartta; siinä hän sanatonna seisoi, vanhan aatelis-suvun jälkeläinen, lapio kädessä isäinsä maata ja pihaansa nuoren palvelustytön katseilta puollustamassa.
Minä tunnen niin mainion sopivan ja mutaisen paikan joessa! Tohtori seisoi oven ulkopuolella kun asiamies kävi ohitse. No, pianpa hän toiveenne täyttikin! huusi hän. Teidän olisi ennemmin pitänyt syödä aamiaista minun luonani, kun tarjosin sitä teille! Asiamies nosti ainoastaan hattuansa ja jatkoi matkaa raivoissaan.
Kaikki mitä minä itsestäni voin sanoa on, että minä olen sitä hyvin määräämätöntä luokkaa, joka tavallisesti sanotaan englantilaisiksi herrasmiehiksi, ja että minulla sukuperän ja kasvatuksen kautta on oikeus pyytää teitä puristamaan kättäni sellaisena." Mr Lethbridge näytti taas hämmästyneeltä, nosti hattuansa, kumarsi ja tarttui hänen käteensä.
Nyt mentiin alas alukseen; ukko Lauri istui soutamaan ja ruuhi vilisi eteenpäin järvellä; vanha eukko, joka seisoi rannalla ja päivää vastaan silmäillessään piti kättänsä auringon varjona, katseli kauan tuota pientä poikaa, joka englantilaisen kehoituksesta heilutti pientä hattuansa ilmassa jäähyväisiksi.
Ja taivaan kansi oli kuulas, avoin kuin silloin entisaikaan... Lehmukset ja köyhät kukkalavat pohjoiset ja monet pikku seikat tiesi miks ne kohta kävivät niin omaisiks. Ja ympärillä kuului tuttu kieli. Niin hyväntahtoiseksi sydän suli. Jok'ikiselle, joka vastaan tuli, ois hattuansa nostaa tehnyt mieli. Ja milloin viipyin, milloin kiirehtäin vei askel karkelossa eteenpäin.
Hän käänsi päänsä, ja iloisena voitosta saattoi ihan luonnollisesti ja ystävällisesti hymyillä. Hän heilutti hattuansa loppuun asti ja näki kuinka Hanna hätäisesti tempoi hameensa taskusta sinne takertunutta nenäliinaansa ja saatuaan sen esille alkoi innokkaasti huitoa, taas ihan selvänä Henrik-ystävästänsä. Silloin se oli kaikki tehty ja ratkaistu. Toisen osan loppu. Henrik matkusti Helsinkiin.
Spenlow, puettuna mustaan, valkoisilla turkiksilla reunustettuun vaippaan, tuli kiiruhtaen sisään, nostaen hattuansa päästään, huoneesen astuessaan. Hän oli pikkuinen, vaalea-tukkainen gentlemani. Hänellä oli aivan virheettömät saappaat ja mitä kankein valkoinen kaulahuivi ynnä paidankaulus.
Vakavana, mutta osanotolla, hän nyt puolestaan rohkaisi: »Niin... Ei sitä pidäkään semmoisessa asiassa kuin Herran asiassa ihmisen epäillä ja arkailla, vaan pitää vain kolkuttaa ja kolistaa rohkeasti.» Liikutettuna ja ujona pyöritteli Sakari hattuansa käsissänsä.
Ehkä jo huomenna juodaan veljenmaljat odotettujen kanssa. Mitä pikemmin sitä parempi. Kyllä kilistetään laseja niin että kuuluu! Nuori sotamies heilutti hattuansa: punaista se viini on oleva! Innostus tuli yleiseksi. Ei yksikään meistä peräydy ennenkuin sydänveri on vuotanut loppuun. Ei, ei yksikään! Nyt taistelemme miehinä. Emme antaudu koskaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät