United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta virren loppuessa rovasti verkalleen nousta väntti saarnatuoliin ja noustessaan kakisteli rintaansa. Nyt oikaisi piispakin itsensä suoremmaksi, nojasi leveät hartiansa penkin nojasinta vasten, laaja, korkeaotsainen muoto kääntyneenä saarnatuolia kohti.
Rikhard näki vaan hänen hoikan vartalonsa, jota ruusunväriset tarlataanihattarat verhosivat, hänen valkoiset hartiansa ja muutamia ruusunuppuja, jotka ujosti pistivät päätään esiin hänen tummista kiharoistansa. "Hyvää iltaa, neiti." "Oh!" Neiti käännähti äkisti. "Säikäytinkö teitä?" "Minä seisoin ajatuksissani." Hän ojensi ylioppilaalle kätensä. "Kuinka te olette nyt miehevä ja muuttunut."
Hänen selkänsä ja hartiansa olivat täynnä hirmuisia haavoja. Näin he ovat minua rääkänneet, jatkoi hän. He ruoskivat minua ja hieroivat haavoihini hiekkaa... Ja miksi he niin tekivät? kysyi Skytte kiivaasti. Herra, älkää vihastuko minuun! Minä olin heidän orjansa ja ilveilijänsä.
Koivuilta lennähti tuuli talon kattoa tuhoamaan, koetteli ponnistaa koko hartiansa väellä räystääsen, ja jospa narahtikin saumanen siellä ja täällä, niin vankkana kumminkin seisoi malkainen katto: sen oli vanha vaari itse muinoin naulannut. Aittaan syöksi tuima tuuli sieltä ja koetti ryskyttämällä saada ovea auki, mutta yhtä turhaan.
Kohta sen jälkeen oli kirkas aalto sulkenut syliinsä hänen valkeat hartiansa. Hän ui kuin vesilintu ... kimaltelevat pikku aallot lipattelivat hänen kaulansa ympärillä ja veden pinnalla näkyi vain tuo kaunis, valkokiharainen pää. Kymmenen minuuttia sen jälkeen oli hän onnellisesti saapunut vastaiselle rannalle. Kuudennentoista sataluvun keskipalkoilla oli Ruotsin ja Suomen aatelin loistoaika.
Tyttö kohotti väistäen päätään ja katsoi hämmästyneenä: »Kuinka voit minulta semmoista tahtoa? Tiedäthän ettei se ole oikein.» »Sinä et pidä minusta niin paljo, kuin olet sanonut!» kuohahti nuorukainen kuin lupauksen rikkomisesta syyttäen. Tyttö purskahti itkuun ja hänen hennot hartiansa värisivät liikutuksesta. Irtautunut kukkaterttu vierähti maahan. »Minun kukkaterttuni...» nyyhkytti tyttö.
Päästessään huomaamatta jonkin vihollisten varastohuoneen luo saattoi sokea avata äkkiä silmänsä ja kyssäselkä oikaista hartiansa, jolloin he nopeasti iskivät tulen palloihinsa ja viskasivat ne rutikuivalle katolle tai työnsivät kivijalan aukosta lattian alle, jatkaakseen sitten yhtä kurjina rampoina vaivalloista matkaansa.
Täällä on, herra upseeri. No käske sisään, kuului vihainen ääni. Astukaa tuosta ovesta, sanoi sotamies ja ryhtyi heti jälleen samovaaria laittamaan. Toisessa huoneessa, jota valaisi katosta riippuva lamppu, oli pöytä ja sillä jäännöksiä päivällisestä ynnä kaksi pulloa. Sen ääressä istui upseeri, kotinutussa, joka ruumiinmukaisesti peitti hänen leveän rintansa ja hartiansa.
Eikö sellainen menettely tiedä, että tunne on miedonlainen? Ei, rakkaani: ei Lygia ole Eunike." Siihen vastasi Vinitius: "Kaikki minussa on paljasta tuskaa. Kun minä näin sinun suutelevan Euniken hartioita, ajattelin paikalla, että kunhan Lygia paljastaisi hartiansa minulle, niin saisi maa avautua meidät nielemään!
Oppaani lausui: »Että täyden saisit sa tiedon tästä suppilosta, mene ja katso, mik' on olomuoto heillä. Mut puhees heidän kanssaan lyhvet olkoot! Sill'aikaa haastan pedon kanssa, että se meille myöntäis vahvat hartiansa.» Näin vielä kielekkeelle viimeiselle tään piirin seitsemännen, missä suku tuo synkkä istui, aivan yksin menin.