United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tapaus oli sitä kummempi, kun se oli Turun ylhäisimmissä piireissä tapahtunut, jotta se tietysti sai alkuun puheita, käännöksiä ja väännöksiä keskisäätyläisten seuroissa. Aamupuoleen yötä, kun vieraat olivat jättäneet pitosalin, istui majuri puhellen Harmaalan paroonin kanssa.
Hän tuli, hän tuli kuin tuuliaispää; hän katosi pian, mutta aina, kun minä Mariani näen, muistan minä häntä. Hän sai Mariani muuttumaan. Kahdeksaan vuoteen ei ole minun huoneissani Marian syntymäpäivää vietetty. Mikä pitkä aikakausi on tämän ja viimeisen syntymäpäiväjuhlasi välillä! Vanha Harmaalan parooni on poissa, siinä maassa, johon minulle on jo portti aukaistuna.
Kuulit mitä Lassi sanoi, etteivät ole Harmaalan torpparit kahteen päivään saaneet tehdä mitään muuta kuin hypätä metsiä tahi kaivaa järviä«. «Se on minusta oikein; herratpa hänet kouluttivat«, sanoi Mikko. Puolen tuntia kului kaikenmoisissa jutuissa. Meri tuli taasen puheeksi.
Juhannus-aattona istui Harmaalan herrasväki puutarhan lehtimajassa iloisilla mielin nähden, miten aurinko järven tyyneen punaisena laskeusi, miten aituuksen takana kylän nuoriso tanssi koivun ympärillä, suuret, pienet pitäen käsissään pihlajanoksia. Ilta oli kaunis, ja se kehoitti kauneudellaan iloitsemaan koko luonnon. Harmaalan kartano on suuri, suurimpia mitä Turun-läänissä on.
«Sinulla on kaunis lapsi!« kuiskasi Harmaalan parooni majuri sen korvaan. «Tietämättäkin hänen olevan pitäisi outo häntä aina päivän ruhtinattarena». Majuri väänsi hyvillä mielin hymyillen viiksejään.
Hän tunsi jonkun laskevan kätensä hänen olalleen. Hän kääntyi ja tunsi luutnantti Leistin. «Suokaa anteeksi«, alkoi luutnantti, «että minä näin pelotan teitä! Mutta minä en saattanut olla teitä puhuttelematta, kun näin teidät. Minä tiedän, että te asutte majuri sen kartanossa ja olette hänen talonsa vartia. Te tiedätte kenties miten Harmaalan parooni voi ja miten on neiti Marian laita?
Tämä silmä oli Klaus paroonin. Niinkauan kuin hän Turussa sotaherrana oleskeli, oli hän alituinen vieras majurin luona, ja vielä sittenkin, kun vanha parooni oli jättänyt Harmaalan hänen haltuunsa ja saanut hänen kapteinina eroamaan sotaväestä, oli hän usein nähty majurin talossa.
Ja Maria laski nauraen seppeleen hänen otsallensa. Pitkä, mutkainen käytävä vei kartanosta ruohosohvalle, jossa Harmaalan herrasväki istui. Puut oksineen ja pensaat kätkivät ruohosohvan näkymästä, ennenkuin tulia oli miltei istuimen edessä. Maria oli aamulla säikäyttänyt Johannesta, joka siinä miettien istui, kun hän juoksi äkkiä oksain suojasta hänen eteensä.
«Herra siunatkoon!« huusi Sakari silmäiltyään makaavaa. «Herra siunatkoon, tottamari Johannes, veljeni!« «Veljesi! Jumala nähköön, kuinka on Harmaalan väki hakenut? Tässä hän tien syrjässä makaa, kun häntä yltympäri haetaan... Mitäs nyt tehdään?« «Paras olisi viedä hänet Harmaalaan«, vastasi Aappo; «mutta sinne on metsän poikki toista virstaa ja tietä penikulmaa pitempi matka«.
Johanneksen katse kadotti kirkkaan valonsa. «Harmaala! Eikö se kartano ole K n pitäjässä minun syntymäpitäjäni naapuripitäjässä?« kysyi hän. «On, mutta mitä vastaatte? Saanko teidät isännäksi?« kysyi majuri kummastellen mitä Johanneksella oli Harmaalan kanssa tekemistä. «Minä kiitän teitä luottamuksestanne, mutta en saata käyttää hyvyyttänne.