United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaimo mainitsi vartiosotilaalle jonkun upseerin ja pyysi saada puhutella häntä. Hetken kuluttua tuli nuori upseeri ulos. Se on hän ... päästäkää hänet Hanselin puheille, sanoi vaimo osoittaen erakkoa. Luuletteko voivanne vaikuttaa häneen? kysyi upseeri. Näkyi, että hän olisi kernaasti sen suonut. En voi enkä tahdo vaikuttaa Hanseliin. Mitä varten te sitten tulitte? Ottakaa minut hänen sijastaan.
Heittäkää hänet koskeen! kirkaisi taas Hanselin äiti, muiden häntä säestäessä. Malttakaa mielenne, ystävät! puhui heille pappi. Jääkäämme tähän! Huutajat antoivat hetkeksi rauhoittaa itsensä ja peräytyivät, kiertäen kehän ympärillemme. Ystävät, sanoi pappi.
Sitä odottaessanne tehkää hyvin ja poistukaa! Hän veti miekkansa, teki sillä kunniaa Hanselin äidille, kääntyi ympäri kilistäen kannuksiaan ja huusi komentosanan pihan perälle. Eräs sivuovi aukeni, ja sieltä tuli komennuskunta sotilaita, kiväärit olalla, keskessään Hanseli, jonka kädet olivat köytetyt selän taa.
Se oli Hanselin äiti, ravintolan siivoojatar. Hän oli itkettynyt, ja hänen kasvoillaan kuvastui epätoivoinen hätä. Vetäen minut syrjään hän puhui vapisten, kuin houraillen: Ne aikovat ampua Hanselin siksi, että hän ei tahdo mennä muiden mukana. Ne ovat vanginneet hänet.
Hänen ja heidän välillään kulki kylän pappi, ollen pitävinään heitä hänestä jonkin verran loitolla, mutta oikeastaan kiihoittaen ja johtaen heitä. Kuului huutoja: Isänmaaton! Isänmaaton! Pois täältä! Heidän eturivissään, papin kintereillä, hoippui, tukka hajallaan, Hanselin äiti, toisen vuoron vaikeroiden: Hän ammutti Hanselin! toisen vuoron kimeästi kirkaisten: Heittäkää hänet koskeen!
Katso, jos ne siitä parantuisivat, saisit mielellään ampua sekä Hanselin että emäntänsäkin vaan asian laita on nyt semmoinen, että kumpikin olisi sinulle yhtä hyödytön. Hyvä, hyvä! ei sinun tarvitse puolustaa itseäsi sanoi Jooseppi kiertelemällä. Asra, kysyi hän, voitko nyt käydä eteenpäin? Voin, vastasi tämä. Laita itses' valmiiksi siis, niin menemme! Wappu vaaleni.
Siinä oli kuin jokin hätä ja ahdistus, tänne asti tuntuen. Mutta liput liehuivat tuulessa kuin riemuiten, valkeat punaristiset ylinnä muita, niinkuin nyt olisi heidän päivänsä, ei suru-, vaan riemupäivänsä. Erakko oli odottanut minua hiukan alempana. Kehoitin häntä rientämään ... tapaamme toisemme ravintolassa. Olen levoton Hanselin tähden ... anteeksi.
Wappu istui majansa kynnykselle, laski Hanselin maahan ja itki oikein sydämen pohjasta, kunnes väsyi kuulemasta omaa itkuansa.
Olutkuski koetti vielä yllyttää Hanselin äitiä: Sano sinä, sinun on asia. Vaimo katseli hätääntyneenä ympärilleen. Erakko kääntyi hänen puoleensa: Tahdotko sinä? Sotilaat eivät ottaneet minua Hanselin sijaan, tahdotko sinä ottaa? Tarjoutuiko hän? kuului joku kysyvän. Tarjoutui, vastasi joku toinen.
Hän kertoi, kuinka he olivat katselleet tänne jouluna ja uudenvuoden yönä, toivoen näkevänsä tulen niinkuin ennen... Eräässä taistelussa on koko se komppania, jonka kanssa Hanselin olisi ollut mentävä, pyyhkäisty pois. El ainoatakaan ole jäänyt henkiin. Rauhan madonnan penkereen oli talvi kokonaan nietostanut umpeen. Loimme tien alttarille ja puhdistimme sen lumesta.