Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Hans Nilsen hämmästyi ja hänelle tuli paha ollakseen, vaikk'ei tietänyt mistä syystä; matami Torvestad tervehti häntä ystävällisesti, vaan itse hän ei vielä mennyt paikallensa istumaan; hän käveli hieman kuumeentapaisesti, kunnes Jaakko Worse viimein tuli. Avatessansa ovea, Worsen teki suuresti mieli pötkiä tiehensä.
Siellä he kokoontuivat jonkun ympäri, ja kaikki lyhdyt käännettiin keskikohtaan päin, jotta siinä oli verraten valoista; ja muiden päitten yli näkivät haugelaiset taas oman Hans Nilsen Fennefos'insa.
Hans Nilsen supisti toimensa siihen, että oli ensimmäisenä työssä, vaan rukoushetkinä oli hän ääneti ja alakuloinen. Vaan parin kuukauden kuluttua tällä tavalla nosti hän taas päätänsä ja kirkkaat harmaat silmänsä. Raskaassa ruumiillisessa työssä ja kaiken sen edesvastauksen alaisena, jossa hän oli päällysmiehenä, saavutti hänen vahva, terve luontonsa jälleen tasapainon.
»Seitsemän peninkulmaa omalla hevosella»... hän pudisti päätään; »nyt on kuutamo ja jos ajamme jokea pitkin, olemme Bergsätissä tänä iltana hän on minun lankoni, Hans Bergsät.
Hans Larsson on niitä nykyajan tiedemiehiä, jotka tuntevat ja osaavat antaa arvoa työhuoneen hartaalle ja keskitetylle hiljaisuudelle. Hän istuu suurennuslasi kädessä ja muodostaa käsityksensä runouden, sielutieteen, kasvatuksen ja sivistyksen kysymyksistä niin keskitetyksi ja teräväksi kuin suinkin.
"Mutta sinä, Saara, kuinka sinun on?" "Kiitos, Hans Nilsen", vastasi Saara ja katseli häneen, "itsestäni en mitään voi, vaan Herra on ollut voimani, jotta luulen voivani sanoa, että minun nyt on hyvin". Hän kääntyi yht'äkkiä ja sanoi hyvästi. Päivällisillä Sivert Jespersen'in luona istuttiin hiljaa odottaen.
Saara toi kylmää vettä ja vatunmehua, ja Hans Nilsen joi, vasten tapaansa, kohta suuren täyden lasillisen; hän oli sekä väsynyt että janoinen, sanoi hän. Saara istui sohvalle vähän matkaa hänestä; vaan ei kumpikaan puhunut. Mutta vaitiolon kestettyä pari minutia, se tuskastutti molempia ja he rupesivat puhumaan yht'aikaa, vaan vaikenivat heti taas. "Mitä aioit sanoa?" kysyi Hans Nilsen.
Niin jätti nuoruutensa kaupungin Hans Vilhelm Pouttu. Auki edessään tien näki avarana elämään. Niin oli nyt se tehty kuitenkin! Mies oli yksin niinkuin tullessaan hän oli kerran tähän maailmaan. Nyt hyvästi sa jääkin harmeines ja kouluines ja muine kiusoines, sa kaupunki! Jos vielä yhtyy tiemme, me jonkun verran vieraantuneet liemme!
Olihan siellä alhaalla kuitenkin joku, joka hänestä iloitsi, ja se teki hänelle hyvää. Tule Hans, sanoi hän, kun kaikki oli valmiina, kotkalle, joka pörrösenä oli istunut takan edessä nyt lähdetään Luckard'in luo! Luckard ei ole enää kotona, sanoi poika. Mitä? Missä hän on? kysy! Wappu melkein pelästyneenä. Ylimystalollinen on ajanut hänet pois.
"Suvaitsetteko sana-vuoroa minullekin", sanoi mies, "niin kerron tuossa." Gunhilda arvellen miehellä olevan siihen oikeuden, koki olla vaiti. "Mutta yhden asian täytyy sinun heti sanoa: missä hän on? ja tuleeko hän pian? ja mitä varten ei hän tullut jo mukanasi?" Nyt joutui Hans Mikkelsen nauramaan. "On paras, että maltat hetkeksi ja suvaitset minun kertoa asian laidan", huomautti hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät