Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Kaikki, joille äiti teki työtä, pitivät häntä lemmikkinään; aina lapsesta asti oli hänestä huolta pidetty, hänet haettiin lasten leikkitoveriksi koteihin ja jouluisin sai hän koko joukon mitä erilaisimpia lahjoja, aina antajain erilaisten mielipiteitten mukaan: kirjoja ja paperia pormestarinnalta, makeisia ja kauniita vaatteita Lestradin neideiltä, uskonnollisia kirjasia rehtorin rouva Grahnilta j.n.e.
Mitä täällä nyt yöllä haettiin ja hommattiin? Mitä Juhanilla nyt oli tällä rannalla tekemistä? Sekavin tuntein Hanna riensi pihaan. Hän muisti, että Antti nukkui latopuodissa, joka oli tallin vieressä. Siellä oli vilpoisempaa näin kesän aikana. Hän seisahtui hetkiseksi puodin oven eteen, mutta sisältä ei kuulunut mitään. Entä jos Juhani vaanii, mietti Hanna yksin pihalla seisoessaan.
Talli haettiin läpi; kaikki hevoset olivat paikoillaan, paitse Arabialaista. Tämän sijassa oli paksu ryhmysauva, seimeen aidottu ja paperilipulla varustettu, johon oli kirjoitettu nämät sanat: "Lahja kuvernööri Mancolle, vanhalta sotilaalta." Satu kahdesta äänettömästä kuvapatsaasta.
Kellarin pohja sen takana oli jalkaa syvempi kuin toisella puolella. Inkeri horjahti. Hän olisi pudonnut, jos ei kaksi tukevaa kättä olisi ottanut häntä vastaan. Inkeri! huudahti vastaanottaja. Tuomas! Sinäkö täällä...? Joko majuri on hävittänyt Sormulankin? Etkö sinä tietänyt, että minut haettiin tähän taloon? En, en mitään siitä... Minut on saatu tänne petoksella... On täällä toinenkin.
Hän pyysi, ettei sitä enää haettaisi, mutta sitä yhä haettiin jollakin pintapuolisella tavalla, kunnes hän oli aivan terve ja seura erosi. Me astuimme hyvin verkalleen kotiin, Mr. Wickfield, Agnes ja minä Agnes ja minä ihmetellen kuutamaa, ja Mr. Wickfield tuskin nostaen silmiänsä maasta.
Ei ollut siis ihmet, jos sellainen saastaisuus siitti kaikellaisia tauteja. Mutta ennenkuin ymmärtävää ja oikein oppinutta lääkäriä haettiin, niin mentiin jonkun vanhan ämmän, eli tietäjän, eli noidan, eli kuoharin, eli senkaltaisen tykö, joka ei muka niin suurta maksoa vaatinut. Ja jos isäntä eli emäntä oli sairas, ett'ei kyennyt työhön, silloin kävi talouden työt kaikki takaperin.
Hän koki toki puolustautua tenäten: »Ka oisit ihe alakanna siitä aastasj, etkä minuu kiusannut.» Niin jatkettiin. Haettiin jo kylästä apua. Väkeä tuli. Tehtiin pitkä salko, joka ulettui kaivon pohjaan, sen päähän kiinitettiin rautakoukku ja nyt alkoi naaraus.
Tyydyttiin aluksi siihen, että haettiin vanha muori naapuritalosta. Mutta miten asia päättyi? Melkein silloin, kun lapsi henkäsi ensimäisiä kertoja tätä yhteistä avaraa ilmaa, henkäisi sitä äiti viimeisen kerran. Hän oli nyt mennyt. Syvä suru valtasi kaikki läsnäolevat. Nyt sai Viija surkuttelua osakseen, mutta hän ei siitä enää tietänyt mitään.
Yhtä vähän kuin hän tiesi tämän paperitilkun historiaa, yhtä vähän osasi hän aavistaa, mikä tarkoitus tällä varoituksella oli. Vielä ei Anna ollut kädestään laskenut paperia, kun ovi äkkiä aukeni ja majuria kysyttiin. Anna kätki paperin ja meni tullutta vastaan, sanoen majurin lähteneen Harmaalaan. Mutta kun hän nyt sai kuulla, mitä varten majuria haettiin, olivat hänen voimansa jättää hänet.
Kussa ne neuvot ja oma ymmärryksemme puuttuivat, haettiin aina silloin lääkärin apua, eikä koskaan säästetty vaivoja eikä varoja, vaan kiinteästi pyrittiin tarkoituksen perille. Senlaatuisista tapauksista kerron yhden: kolmen vuoden vanhan poikamme silmät tulivat kovin kipeiksi. Selvästi huomasimme että tauti oli vaarallinen ja uhkasi tehdä lapsestamme sokean.
Päivän Sana
Muut Etsivät