Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Hän on unohtanut minut ja vähät hän välittää enää muinaisista suruista ja iloista; vähät hän välittää minusta kulkuriraukasta, joka täällä harhailen hävitetyssä maassa. Mutta minä, minä en voi koskaan unhoittaa häntä, joka minut on unhoittanut! En koskaan ole löytävä sitä, joka parantaisi minun haavani!"
Shvabrin tuli luokseni ja lausui olevansa hyvin pahoillaan siitä, mitä oli tapahtunut; hän tunnusti olevansa yksinään syypää ja pyysi minua unohtamaan tämän tapauksen. Minä kun luonnostani en ole pitkävihainen, niin annoin hänelle anteeksi riitamme ja haavani, jonka olin saanut häneltä.
Kun he itse juoksujalassa kiiruhtaen saapuivat perille oli kontio jo kostonsa käyttänyt ja Pollen kovasti ahdistamana vitkalleen poistunut salolle päin. Kun suurella vaikeudella olin päässyt pois risukosta, sidoimme housujen päältä syvät haavani isän ja Jussin paidoista revityillä siukaleilla. Toisien kannattamana seurasin sitten karhun jälkiä, jotka menivät kylää kohden.
Mutta paitsi sitä, että hän suojeli minua, näki tämä kunnon vuorelainen lisäksi vielä sen vaivan, että paransi haavani, kun olin peräytymisretkellä saanut sodasta pienen muistiaisen. Ja siitä hän on ansainnut paraan ylistykseni, joten siis nimenomaan esitän hänet teidän korkeaan huomioonne ja suojaanne.» »Mikä on nimesi, ystäväni?» kysyi Montrose vuorelaisen puoleen kääntyen.
Ja majuri tempasi tuimasti auki paitansa rinnan kohdalta, antoi sen painua lanteille, repi pois veriset kääreet ja viskasi ne pois. Katsokaas tätä! käski hän viitaten haavoitettuun ruumiiseensa ja läpiammuttuun käsivarteensa, josta verta rupesi tippumaan. Katsokaa! niin me herrat taistelimme. Likemmäksi, jotta voitte nähdä. Ken tahtoo, laskekoon arpeni ja haavani.
Hän pesi haavani ja otti lasinsirpaleet pois. Minä nukuin uudestaan ja aamulla olin terve, aamulla menin työhön. Illalla kutsutti rouva minun luokseen. Hän vakuutti uskovansa, että se oli ensimmäinen ja viimeinen harhaus. Minua oikein säälitti, sillä niin liikutettu oli hän. Vielä tänäkin päivänä uskoo hän, että olin ollut huonoissa paikoissa. "Ja tyttö, jonka pelastit, oli Johanna."
On sangen kuuma, virkkoi Athos, vuorostaan paljastaen miekkansa, enkä kuitenkaan voi ottaa takkia päältäni; sillä vielä äsken tunsin haavani vuotavan ja minä pelkäisin häiritseväni teitä näyttämällä verta, jota ette edes itse ole vuodattaneet.
RAFAEL. Anopin suussa on meri vedetön, aurinko valotoin, tanssijattarella ei ole hyväilijää, eikä vanhalla piialla pahaa kieltä. Oi, esi-isäini kautta olen minä sen vannonut, ett'en iki pitkinä päivinä asu saman katon alla anopin kanssa. FEDERICO. Aivotko siis jälleen mennä naimisiin? RAFAEL. Oikein osattu nyt tunnet haavani. FEDERICO. Todella siis?
Hän sitoi itse haavani, laittoi minut tulen ääreen makaamaan ja toimitti ruokaa sekä juomaa. "Seuraavana päivänä piti heidän marssia eteenpäin. Minun jättivät ynnä muiden vankien kanssa erääsen hävitettyyn kylään. Vahdin pitoa varten jäi kanssamme muutamia Serviläisiä, jotka eivät tappelussa olisi voineet mitään hyötyä tehdä.
Vaan sinä, valtias, auta ja tukkea haavani tuima, tuskat viihtele, voimaa suo, jott' uljahin mielin yllytän kumppanit ottelemaan, Lykian minä miehet, itsekin kamppailuun käyn puolest' ystävän kaatun." Huus anovasti hän noin, ja sen kuuli jo Foibos Apollo, pois heti tuskat vei, veret tummat vihlovan haavan suulta hän kuivasi, loi taas rintaan urhoutt' uutta.
Päivän Sana
Muut Etsivät