Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Viimein tuli kirje Bagdad'ista, mutta siinä oli se sanoma, että vekselin-antaja oli kuollut eikä siis ollut rahoja saatavana. Nälkään olisi Wallin täällä viimein vihdoin kuollut, jos ei hän olisi saanut apua eräältä kapteenilta. Englantilainen höyrylaiva kävi täällä ja oli taas palaava Bagdad'iin.
Orjainkauppias, jolla ei ollut sanaakaan puolustukseksensa, kääntyi vaiti pois ja meni laivan peräkannelle. Kuudes luku. Vielä yksi uhri. Matkaa jatkettiin ja seuraavana päivänä pysähtyi höyrylaiva pienen, vielä Kentuckyyn kuuluvan kaupungin rantaan. Siinä läksi muutamia matkustajia pois laivasta, ja Haleykin meni ostamaan minkä mitäkin.
Juuri nyt näkyvät näköpiirin reunalla ensimmäiset epäselvät laivanmastojen haahmot, vasemmalla näkyy himmeä valkoinen möhkäle. Se on saaren pääkaupunki. Sill'aikaa kun höyrylaiva yhä ohjaa kulkuansa etelään, huomaa selvästi kaupungin luodinkannon päässä matalasta, viheriästä rannasta. Huoneet ovat nelikulmaisia, jotenkin yhtä korkeita, valkeiksi rapattuja ja matalalla asemalla.
Höyrylaiva, josta lauastiin kunnialaukauksia, oli tuonut vieraita kaupungista. Niitä kuljetettiin nyt perille Hamren vaunuilla ja hevosilla. Sikäläiset perheet tulivat vaatimattomasti trilloilla, kärryillä ja kiesseillä. Muutamat yksinäiset herrat tulivat jalan. Hamren maatalo oli rakennettu sveitsiläiseen malliin verandain ja altaanein kanssa: Se oli yhtä hyvin hoidettu kuin sen omistaja.
Seuraavana aamuna seisoivat Yrjö ja Elisabet käsi kädessä laivan etukannella ja katselivat riemuissaan Kanadan ikävöityä rantaa, joka oli aivan heidän edessään. Höyrylaiva laski pientä Amherstberg-kaupunkia kohti, johon se neljännestunnin kuluttua saapuikin. Pelastuneet astuivat maalle ja riemun huudahtus kohosi heidän rinnastansa. Viimeinkin vapaina! Yhdeksän luku. Lyhyt onni.
Kesä lähestyi ja samalla se aika, jolloin Amerikaan matkustavaiset lähtöä puuhaavat. Useita laivoja oli jo lähtenyt; muutamien päivien perästä oli viimeisen lähteminen. Höyrylaiva oli lähetetty vuonon pohjukkaan, tuomaan ulos-vaeltajat kaupunkiin; nyt tämäkin laiva kohta oli valmis lähtemään. Savua tuprusi ulos piipusta ja peitteli rantaa mustana pilvenä.
*Rebekka*. Luullakseni noin yhdentoista paikoilla. Höyrylaiva lähtee puoliyön aikaan. Entä pastori sitte? Joll'ei hän tule siksi kotiin? *Rebekka*. Minä matkustan kuitenkin. Ell'en enää tapaisi häntä, voitte sanoa, että kirjoitan hänelle. Pitkän kirjeen. Sanokaa niin. *Matami Helseth*. Niin, käyhän se laatuun kirjoituskin.
Oi, tuo vihattava, murhaava virta, nyt niin leveä, ylpeä ja majesteetillisesti tyyni, juuri kuin se ei olisi äskettäin ryöstänyt Stanleyltä ystävää ja niin monta uskollista sielua, juuri kuin he eivät olisi ikään nähneet sen rajusti raivoavan ja vaahtoavan. Mutta aivan maalleastumis-paikan vieressä oli höyrylaiva.
Höyrylaiva ei tuntenut laisinkaan aaltojen hyökyä; pöytävieraat, miehet, naiset ja lapset taisivat huoleti syödä. Hyvin laaditut vadit kulkivat ympäri pöytiä ja laivapojilla oli kiire passatessaan. Kunkin pyynnöstä, joka kirjoitettiin sitä varten aiottuun pienoiseen muistolippuun, toivat he viiniä, likööriä tahi olutta, josta eri maksu tehtiin.
Sinähän ennen muinoin osasit niitä niin paljon. Ne olivat niin hullunkurisia ja liikuttavia.» Mutta Pietari ei ollut sillä päällä. Hän oli ja pysyi alakuloisena. Pieni höyrylaiva käännälti satamaan. »Kas! Tuossa on vuonolaiva!» Pietari huudahti. »Mennään laiturille.» »Odotatko sinä ketä?»
Päivän Sana
Muut Etsivät