Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Tyventä kauppamiestä minä en ensinkään hävennyt minä katselin häntä silmiin yhtä viattomasti kuin vanhaa herraa arolla. Luulenpa, että minulla olisi ollut rohkeutta vastustaa häntä, jos hän olisi ruvennut puhumaan kuivista haudanseppeleistään. Samassa kun silmämme kohtasivat toisensa, huomasin hänen tuntevan minut hän oli siis kuitenkin sinilasisilmäinen mies. "Todellakin!
Helena oli puettu jotenkin niinkuin sinä alkuaikana, jolloin hän oli muuttanut kaupunkiin eikä hävennyt yksinkertaisuutta missään seurassa. Suo anteeksi, mutta minä aijoin tulla näin, vastasi hän, vaan jos sinä tahdot, niin pianhan minä Ei, ei, anna olla. Tietysti voit tulla noinkin. Emmehän me vielä julkaise kihlaustamme, vai mitä? Ei, Reinhold. sanoi Helena pyytäen.
Sanalla sanoen: heidän orjanlaisuutensa kävi niin loitos, että eräs mies, jolla oli sangen korkea asema yhteiskunnassa ja jonka nimeä en huoli paljastaa kunnioituksesta hänen perhettänsä kohtaan, ei hävennyt tarjota minulle vaimoansa "hyödyksi ja huviksi", mistä hän palkkioksi pyysi minun puoltosanaani presidentille.
Ovelle oli todellakin tullut Matrjona Pavlovna, mistä hän astui huoneeseen, peite käsivarrella ja katsahtaen moittivasti Nehljudofiin, nuhteli vihaisesti Katjushaa siitä, että tämä oli ottanut väärän peitteen. Nehljudof meni äänetönnä ulos. Hän ei edes hävennyt.
Hiljaisuudessa kantoi Jaakko aineita tupaan, eikä hän hävennyt enään yhtään, vaikkapa tytöt olivat niin tuntuvalla tavalla antaneet hänen tietää, minkälainen hänen ensimäinen kiulunsa oli; häntä elähdytti lause: "kyllä sinusta vielä mies tulee", ja siltä lauseelta rohkaistuna aikoi hän mieheksi ja aina vaan mieheksi.
Hannes, tuo "Paavolan vävypoika," joksi häntä nimitettiin toisinaan, pysyi aina yhtä hiljaisena ja vakavana eikä Lyyli, "Mäkelän miniä," joka oli hänen pilkkanimensä, hävennyt ilmottaa hänelle surujansa ja murheitansa eikä luottaa hänen neuvoihinsa ja rauhottua hänen lohdutuksistansa.
Sangen usein se on ritarinkin näköinen, ja ylipäänsä kaikessa asumuodoissa, missä ihminen kahdeksankymmenen ja kolmentoista ikävuoden välillä liikkuu, tämä henki kummittelee. VARRON PALVELIJA. Sinä et ole kokonaan narri. NARRI. Etkä sinäkään kokonaan viisas; sinusta puuttuu älyä yhtä paljon, kuin minussa on narriutta. APEMANTUS. Tuota vastausta ei olisi Apemantus hävennyt.
Välistä joku lähiseudun emäntäkin tuli tuttavuutta teettelemään ja samalla arvostelemaan, miten hyvästi rikkaan nuori miniä osaa talouttaan hoitaa. Heidän tarkastuksiaan ei Viija hävennyt, olihan hän nähnyt miten täti aina ennen teki. Oikein uhalla tahtoi hän pitää hyvää järjestystä ja toivoi, että kun Petu tulisi käymään, niin se varmaan ylistelisi häntä ja olisi oikein hyvä.
Sen mukaan kuin olin voinut, olin Stefania rakastanut, niinkuin Kristus veljiänsä rakasti; nyt olin tullut oman veljeni luo, vaan hän ei huolinut minusta; hän oli hyljännyt ja kieltänyt minut, hävennyt tunnustaa minua sisareksensa, eikä enää tahtonut minua nähdäkään. Olin saanut tuntea jotakin Kristuksen kärsimisestä.
Liekö Janssen nyt väkeä hävennyt, en tiedä, mutta yht'äkkiä hän muutti käytöksensä ja alkoi nauraa ja vannoi, että kaikki, mitä hän oli sormuksesta kertonut, oli sulaa ilvettä, ja ettei siinä ollut sanaakaan totta, sillä sormuksessa ei ollut muka enempää voimaa kuin muussakaan kuparipalasessa, ja että me olimme oikein narrimaisia, kun pidimme hänen sanansa täytenä totena. Valapatto!
Päivän Sana
Muut Etsivät