Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Hyvä, että kerrankin katkesi viimeinen lanka! No, nyt ei ole enää vanhoista juurista vastusta! Työnnä tynkä uusiin maaemihin! Iske niin, että ympäristö jymähtää ja karisee kupeilta vanha kaarna! Ovat ne sentään narrimaisia! Pannaan kuulutus sanomalehteen. Ja kuinka monta kertaa aina yhdessä ivattiin tuollaisia kihlausilmoituksia!
LX. Ystäväni, kaikki kuuluisuus ja kaikki maine ovat kovin lyhyt-ikäisiä, narrimaisia ja valheellisia. Vain oikea *työ* yksin ja uskollisesti suoritettu velvollisuus, vain ne ovat ijäisiä, niinkuin kaikkivaltias maailman Luoja ja kaiken alku itsekin. LXI. Sinun "voittosi"? Mies-parka, missä on sinun voittosi?
Tahdotteko maalata minut? kysyi rouva. Minä tahdon maalauttaa kuvani kuuluisalla taiteilijalla niin että se viedään joka näyttelyyn; minäkin tahdon kerran olla kuuluisa, minua niin kyllästyttää, kun ympärilläni aina häärii narrimaisia kuhnureita! Jos sanot minua kuhnuriksi hänen kuultensa, isken häneltä kallon halki tällä viiniruukulla! mylvi Neero. Ei, pikku Mairle, et sinä sitä tee!
»On kyllä tavallaan», vastasi Ahto. »Minusta on hauska kuulla hänen puhettaan. Hän on ikäänkuin muinaiskalu, niin vanhanaikuinen. Tuo entisajan sukuylpeys tulee hänessä aina esiin. Eikä se ketään haittaa tähän aikaan. Semmoisella ylpeydellä ei ole enää muuta voimaa, kuin että saa nauruhermot liikkeelle ja osottaa meille, kuinka narrimaisia ihmiset ennen olivat.»
Liekö Janssen nyt väkeä hävennyt, en tiedä, mutta yht'äkkiä hän muutti käytöksensä ja alkoi nauraa ja vannoi, että kaikki, mitä hän oli sormuksesta kertonut, oli sulaa ilvettä, ja ettei siinä ollut sanaakaan totta, sillä sormuksessa ei ollut muka enempää voimaa kuin muussakaan kuparipalasessa, ja että me olimme oikein narrimaisia, kun pidimme hänen sanansa täytenä totena. Valapatto!
Mutta, kun joku kylmän todellisuuden puuska paiskaa tämän epäjumalan alas pilariltansa, ja me huomaamme, että tuo kuva, jossa luulimme jonkun jumaluus-voiman löytyvän, on ainoastaan maallinen, lastuista kokoon kyhätty nukke, silloin sortuu koko ihanne-temppelimme tornineen, huippuineen; sanalla sanoen koko rakennus, josta me niin ylpeilimme, hajoaa kuin Jerikon muurit ja vielä lisäksi huomaamme kuinka narrimaisia olemme olleet.
Koska Amalia nyt vihdoin oli varma siitä tulevaisuudesta, jonka hän oli asettanut toiveittensa päämääräksi, niin lievensivät onni ja ilo suuressa määrässä hänen vähemmän miellyttäviä ja narrimaisia puoliaan, ja tämä kävi paljo helpommin päinsä siitä syystä, että hän oli sangen viekas, mutta samalla luonnostaan sangen hyväntahtoinen olento sekä sitä paitsi Aleksiin rakastunut.
»Kyllä he minun luullakseni ovat yhtä narrimaisia vieläkin, ja ylpeitä löytyy yhtä paljon kuin ennen», väitti Iiri, »mutta tosi on, että everstinnassa se esiintyy vanhanaikuisella tavalla. Siis tapa meistä näyttää muinaisaikuiselta, vaan viat eivät meidän ajalla ole yhtään vähemmät. Ylpeys, kunnianhimo ja muut sellaiset ilmaantuvat kyllä ihmisissä nyt ja luultavasti vast'edeskin.»
Päivän Sana
Muut Etsivät