Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
»Entä te sitten?» kysyi Ernest mr Asmunsenilta. »Teitä harmittaa, että rautatie on vienyt teidän voittonne?» Mr Asmunsen nyökkäsi. »Tietysti te haluatte itse pitää voittonne?» Taas mr Asmunsen nyökkäsi. »Toisten kustannuksella?» Ei vastausta. »Toisten kustannuksellako?» uteli Ernest. »Sillä tavoinhan sitä tietysti voittoja saadaan», vastasi mr Asmunsen töykeästi.
Jos onkin paljo kalua mennyt hukkaan Granson'issa, niin onpa väkeä kaatunut kovin vähäisen. Tuhannen miestä enintäin. Se minua harmittaa ja huolettaa. Totta Jumaliste! saa kenties alkaa uudestaan!" Villon huomasi, että aika oli huonosti valittu pyyntöjen esittämiseen.
"Minä huomaan kyllä, että se häntä harmittaa, ja viime kerralla kysyi hän, eikö neiti Jäger edes hetkeksi olisi ajattelematta tulevia tanssiaisia. "Setä on usein harmissaan hänen taipumattomuudestaan ja pitää häntä ikävänä henkilönä, mutta luulen, ett'ei hän mielellään laske häntä konttorista, sillä Grip on hyvin taitava. "Setä elää ja toimii vaan virassaan; hän on niin erinomaisen jalo.
SELMA. Kumma kyllä? RAHIKKA. Niin, sillä luulen, että jos minä olisin viekoitukseen joutunut, olisin yhtä vähän kuin kukaan muukaan säilynyt. Mutta älkäämme siitä enää puhuko. Tiedäthän sinä nyt entisyyteni. Sinussa löysin kaipaamani puhtaan kuvan, joka karkoitti painajaiseni, sinusta sain ystävän, joka voit sieluni uuteen eloon herättää. RAHIKKA. No tulkoon sitten! Harmittaa tuollainen!
Ei, mutta mitähän Nanni sanoo, kun saa pitkän nenän. Kyllä sitä harmittaa. Ole nyt vaiti! Ronninmäellä ei ollut tietääkseenkään lehtori Hellmanista, Kornerin kanssa vain metsiä kulki kasveja etsimässä. Kun näki, ettei ollut mitään toivoa lehtori Hellmanin suhteen. Luuletko, että hän muuten välittäisi Kornerista. Tuosta tuommoisesta tunkion nuuskijasta. Hyi, Anni, kuinka sinä puhut!
Ja Nehljudof, ikäänkuin kyyristäytyi kokoon, odottaen iskua. Mutta Katjusha ei ollut tuntenut. Hän vaan rauhallisesti huokasi ja taas alkoi katsoa puheenjohtajaan. Nehljudof huokasi myöskin. »Voi kun tästä pääsisi pikemmin», ajatteli hän. Hän koki nyt samaa kuin metsästyksessä, kun haavoitettu lintu on tapettava: tuntuu ilkeältä, sekä säälittää että harmittaa.
Eikä kuulu niitä miehiä. Hyvä Jumala, kuinka tämä alkaa jo harmittaa. Tuskin ne tulevatkaan. ANTTI. Tulevat, tulevat, ihan varmaan. Aivan oikein. MATLENA. No viimeinkin. Kluhman jelu, jelu, Kluhman, jelu, jelu, Pulieli luk, luk, hosmak lui. Kluhman, jelu, jelu, Kluhman jelu, jelu, Pulieli luk, luk, hosmak lui! MATLENA. Hiljaa, herran tähden, ettei lapset herää. TOPRA-HEIKKI. Hospodipomiloi!
Jankatessaankaan eivät osanneet suuttua toisiinsa. Kalalla kävivät ystävykset kesäiseen aikaan harva se päivä, ja onni, kuten kalamiehen onni konsanaankin, oli hyvin vaihteleva. Milloin saatiin, milloin oltiin saamatta, milloin oli saalis runsas, milloin vähäinenkin oli päässyt irti. "Harmittaa minua vieläkin se hauen pakana", puheli väliin Sjöblom, paluumatkalla. "Harmittaa minua.
Mene edes kotia tillittelemään, ettet joudu vielä koko kaupungin pilkaksi. TOPPO. Noo, tuliko rahaa? RISTO. Mikäs siinä oli. Näetkös tuota? TOPPO. Hei, pullon hinta. Nytpä meidän kelpaa. RISTO. Eukko minua vaan harmittaa. Kun pani vastaan, että pois tieltä. TOPPO. Jo minä arvasin. Mutta ole mies, kärsi kaikki. Onhan jo virsikirjassakin sanottu että miehen pitää usein vaimonsa heikkoutta kärsimän.
OLLI. Parempi kuin katsoisit, ettei tuonlaiset köyhät rotat saisi sisartasi liiaksi likennellä. ANNA. Se lienee oma asiani. Olkaa te vaan rauhassa! EERO. Mutta minkätähden se Ollia niin harmittaa. Etköhän itse tuumaile päästä langokseni. OLLI. Ja mikä sitten, jos tuumailisinkin? Ettenkö kelpaisi? EERO. Kysy Annalta! ANNA. Parasta on olla kysymättä. Minulta saattaisi löytyä pian valmiit rukkaset.
Päivän Sana
Muut Etsivät