Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Minulla on vieläkin se tunne, että hänen kasvonsa, silmänsä, pitkä tukkansa, pyöristynyt povensa, solakka vartalonsa ... että kaikki siinä silmänräpäyksessä, yhdessä ainoassa avauksessa syöpyivät mieleeni niinkuin valokuvaajan lasiin. Oo, päivää! huudahtaa hän ja ojentaa minulle ilostuneena kätensä. Olen sanomaisillani, että hänhän on jo täysikasvuinen neiti ja etten ollut häntä tunteakaan.
Joku pieni palkka observatoorio-työstä, siinä kaikki, mitä Henrik tarvitsi, sillä hänhän tyytyi niin tavattoman vähäiseen, kun vaan löysi oikean alansa ja mieluisensa työn. Henki kasvakoon, liha vähetköön! Heti kun Henrik oli näitä asioita ajatellut, tuntui hänestä kaikki muu työ ihan sopimattomalta hänelle eikä häntä mikään muu olisi voinut enää viehättääkään.
Kirjoitti onnittelevansa heitä, toivotti ikuista onnea ja autuutta sille yhteydelle, joka teki hänen, Ainon, elämän autioksi korveksi. Mutta hänpä olikin kovin vähäpätöinen, mitätön henkilö tässä maailmassa, häntä ei ainoastaan saanut pettää ja loukata, hänen pyhimpiä tunteitaan sai kuka tahansa törkeästi pilkata ja ivata... Hänhän oli ainoastaan koulutyttö...
Hänhän oli »junkkari», niin mahtava, että tarvitsi isälleen sanoa vain ainoan sanan, langettaakseen siunauksen tai kirouksen heidän ylitsensä. »Mistä on kysymys?» oli hän kysynyt, ja silloin oli ahdistettu lapsi astunut nöyrästi hänen luoksensa, oli kohottanut hieman esiliinansa kulmaa, juuri siksi, että hän voi pilkistää helmaan ja oli luonut häneen leimuavan katseen kosteista silmistään ja sanonut vihasta värisevällä äänellä: »Nähkääs, tämän he tahtoivat minulta ryöstää.»
Ja hänhän ei voi minua kuitenkaan rakastaa! Ah ei hän hän ei ole voinut kokonaan minua hyljätä ei kokonaan vaan puolittain ja tyhjään on silloin mennyt kaikki! Min' en enää kestä tätä! Mahtaisiko se olla totta, mitä mulle eräs ystävä tuonnoin kuiskasi, että tämä tyttö öisin laskee muutaman miehen luokseen, kun hän aina kainoudessaan laittaa minut huoneesta pois ennen iltaa?
Tunsin merkillistä halua paistaa hänet ahjossani. Hänhän tahtoi syödä sinut, siivo poikaseni. Miekkani oli liian lyhyt. Jos hän olisi tullut vaan hiukan lähemmäksi, olisin naulannut hänet seinään kiinni. HANNU-MESTARI. No niin, pojat, äiti odottaa ja puuro jähtyy. Mitäs se mahtaa olla? Kuninkaan airut niin myöhään lauantai-iltana! Nyt on varmaankin aika kiire. Oikein!
Karin Lind aikoo myöskin siksi." "Niin, hätäkös teidän on", sanoi Gabrielle surullisesti hymyillen, "mutta toista on minun laitani, mihinkä minä ryhdyn?" "Sinun pitää mennä naimisiin!" lausui Mimmi päättävästi. "Minun mielestäni sinun pitäisi ottaa kamariherra, hänhän on niin äärettömän rakastunut sinuun."
Sydäntä ahdistaa joka askeleella, mutta ei kuitenkaan malta kääntyä takaisin. Ja miksi pitäisi kääntyä? Eikö hänellä ole siihen yhtä paljon oikeutta kuin muillakin? Hänhän se on, joka rakastaa, ja häntähän rakastetaan... Hän muisti eilisen ja tämänpäiväisen mielentilansa eikä voinut enää käsittää, kuinka oli niin voinut sen valtaan joutua. Mistä hän oli saanut ne epäilyksensä?
Silmänräpäyksen ajan se kiukutti häntä, sillä »hänhän juuri halusi tätä kohtausta», mutta hän rauhoittuu pian. Kuinka olisikaan hän kärsinyt vielä kuukausi takaperin! Muutamia päiviä myöhemmin hän näyttelee mukana eräässä seuranäytelmässä, ja Runeberg on katsojain joukossa. Hän on jälleen iloinen menestyksestään hänen vuokseen, mutta sillä tyynellä tavalla, minkä varmuus on hänelle antanut.
Kustaa Bertelsköld hänhän se oli tämä kuninkaan lähetti oli liian vähän harjaantunut puhuja, voidakseen vastata tähän kohteliaisuuteen. Hän kävi sentähden ääneti kumartaen osoitetulle sijalleen. Kun kaikki taas olivat asettuneet paikoilleen, jatkettiin juominkia innolla, joka meidän aikanamme tuskin kävisi laatuun itsevaltiaan ruhtinaan läsnäollessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät