Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Reittua hävetti kovasti, kun hänetkin niin lapseksi arvattiin, ja harmitti kihlojen takaisin ottaminen, kun Miina olisi ne niin mielellään pitänyt. Hän olisi salakättä antanut ne takaisin, mutta ei sattunut tilaisuutta. Täytyi turvautua Laaraan, jonka puheille oli soveliaampi päästä talon väen huomaamattakin.
Vouti alkaa pelätä pahoin käyvän, pelkää henkeään, pelkää Lapin noitain nuolia ja salavihoja. Saatuaan tietää papin rengin Reidan Annikin veljeksi, noudattaa hän hänetkin luokseen kerran keskellä yötä, kun eivät unet ota tullakseen ja näyt vaivaavat.
Miten tahtoi hän saada sinut? Miten otti hän sinut? Mitä sanoi hän sinulle? Milloin, miten antauduit hänelle? Kuinka saatoit sinä antautua hänelle? Ottaen pois kätensä silmiltään alkoi Rosalie, aivan kuin hänetkin olisi vallannut jonkinlainen puhumiskuume ja tarve saada vastata: Mist' mä tiedän? Se ol' sinä päivänä, jolloin hän ens' kertaa söi tääll' päivällist', kun hän tul' luokseni kamariini.
En uskaltanut yrittääkään puhua näistä asioista Susannalle, vaikka se olisikin mieltäni rauhoittanut; sillä niin kauan kun hän ei tiennyt, että se mikä nyt oli täyttymässä, oli syntiä, hän ei myöskään ollut osallinen siihen, ja mieluimmin kannoin taakkaani yksin kuin syöksin hänetkin syntiin.
Hänen kodistaan oli vielä pitempi matka kaupunkiin kuin Jaanan. Hänetkin oli harvinainen tilaisuus saanut liikkeelle. Jumalanpalvelus ei ollut hänelle pääasia. Tärkeämpi oli tavata tuttavia, kuulla maailman asioista ja tehdä eräitä ostoksia kauppiaalta. Heikin kotitalo, jossa Heikki nyt isännöi, oli nimeltään Kontio. Sen mukaan sanottiin häntä Heikki Kontioksi.
Minä puolestani en voinut virkkaa mitään, sillä hän oli niin viaton olento, että minua sekä kadutti että pelotti, kadutti sentähden, että olimme käyttäneet hänen tietämättömyyttään hyväksemme ja pelotti siksi, että olimme ehkä sekoittaneet hänetkin asemastamme johtuviin vaaroihin. Tulen Mr Rankeillorin luo.
«Mitäpä niistä, jos he hirttivät tahi polttivat itsensä, paholaisen he olivat. Hän kyllä ne muutenkin olisi korjannut«, ärjäsi ukko. «Mutta miten on kultasepän ja suutari Stenströmin laita; paloikohan heiltä kaikki? Kas tuossa tulee parooni ja ulkomaalainen kamarista. Vai niin! Talolan vaari juttelee heille, luulen, vääpelin kuolemasta. Kukahan hänetkin saa periä? Saakohan Talola kaikki?«
Hetkisen hän itki katkerasti, mutta pian heräsi hänen sielussaan tehokas ajatus. Kotia äidin luokse hän lähtee. Rattaita hän nyt ei voi löytää; jos hän menee poliisin luo, niin ehkä ottavat hänetkin kiinni, ja jos sekä isä että hän jäävät pois, niin äidin on varsin raskasta olla ... äiti parkaa!...
Isäni oli käsityöläinen ja oli harjotellut ammattiansa hyvällä menestyksellä, vaan viina oli hänetkin villinnyt ja silloin työt ja tulot jääneet takapajulle. Mahdottomalta näytti hänestä korjata asiaansa täällä ja hän läksi kiertelemään »maailman rantoja» onnea ja hyvyyttä etsimään muualta. Tämä tapahtui minun ollessani aivan pieni.
Isäntä yksin jäi paikoillensa toisten lähdettyä ja huokasi syvään, mutta heti kutsui emäntä hänetkin levolle ja rauha vallitsi taas Rekulassa. Lukkarin Reetan mökissä vallitsi myös ulkonainen rauha, mutta Reetan sydän oli levoton. Hän ajatteli: "tähän asti se Kallen tyttöjen kanssa narikoiminen ei ole kovin vaarallinen ollut, mutta nyt on vaara tarjona, koska hän on kerran silmänsä yhteen iskenyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät