Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Kun vain syitä vähän kaunistelee, niin tämä nuori mies pitää minua ja itseänsä ihmisyyden pelastajina, sillä välin kuin me ryöstelemme kauppamiesten rahat aito merirosvojen tavalla. Minua miekkoista, lausui Aadolf, te olette se mies, jota hain, se ystävä, jonka henki on sopusoinnussa minun henkeni kanssa.
PASTORI. Arvasin juuri. Vai ne olivat sinun kirjoittamiasi. JUSSI. Pappa ne siis luki? PASTORI. Illalla ne vasta luin oikein, silloin vaan silmäilin. Mutta nyt hain lehdet uudelleen käsille, nähdäkseni, minkälainen kynä sinulla on. JUSSI. Noo ja mitä pappa sanoo siitä? PASTORI. Ooja, hyvä vallan. Sujuva ja selvä. JUSSI. Samaa ne ovat kehuneet, toveritkin.
On kuollut äänes kaiku korvissain, on hukkunut se humuun vieraan väen, ja niinkuin sytyttyään sammuu säen on olentos nyt mulle muisto vain. Sua hain ma kesken kadun kulkijain, mut outoja vain ympärilläin näen ja ohjaamana kohtaloni käden nyt jatkan yksinäistä kulkuain. Ja katukivet soittaa yöt ja päivät: »sun nuoruutesi hetket taakses jäivät ja aurinkoinen onnes, tou'on työt».
Vähän ajan perästä näin elukan, joka hiljakseen mateli penkin aluksia, keltasen ja valkean kirjava elukka. Se oli mielestäni ihmeen kaunis ja toivoin, että kun ei milloinkaan menisi pois. Koettelin ottaa käteeni, vaan se kun alkoi kähistä, niin minä näin, ettei se sille kelpaa. Muulla koettelin kesyttää. Hain piimäkuppini, panin sen lattialle eteen sille.
Sitte tuotiin kanasopassa haudutettuja hain eviä; bamburuohon ja läskin seassa keitettyä vesilintua, sorsan kieliä, koiranmaksapiirakoita, kovaksi keitetyitä kyyhkysen munia ja paljo muuta hienoa ruokaa. Edeltäpäin oli kaikki leikelty pieniksi viipaleiksi ja rustot sekä luut poistetut.
HUOTARI. Missä päin sen on selkä? Mitä tanssia tuo on? Sitäkö kahden hengen äkkinäistä? HUOTARI. Hain selkää, mutta kumma laitos, jolla joka ilmasuuntaan on maha! Sama russakka joka oli Pietolan kamarin ovessa! KASURI. Niinpä on. Syö kaikki eväämme. Kannetaan savotan kontilla koskeen!
Se ei ole mikään sattumus, hyvä ystäväni; minä luin eräässä sanomalehdessä, että aioit mennä Great Easternin, ja koska emme olleet tavanneet toisiamme moneen vuoteen, niin hain sinun täältä, matkatukseni meren yli yhdessä sinun kanssasi. Ja sinä tulet Indiasta? Godavery-laivassa, joka toissa-päivänä laski minun maalle Liverpoolissa.
Hän kutsui yhden niistä lääkäreistä, joiden piti seurata junaa, ja jätti minut hänen suojeluksensa alaiseksi. Oli vielä kokonainen tunti ennenkuin junan piti lähteä, ja minä hain paikkaa istuakseni. Jok'ainoa nurkka oli täynnä haavoitettuja, ja minä pelkäsin, että niiden näkeminen vaikuttaisi pahoin hermoihini ja riistäisi minulta osan sitä voimaa, jota niin hyvin matkaani varten tarvitsin.
Te ette haukan lailla kohoo suoraan, paperi-, runoleija ootte vain. Sen minuutta ma aina turhaan hain, se supistuu näät pelkkään purjenuoraan.
Ma kukkasen tuon, ma myöskin, Vilurinteiltä elämän tään, Se jäisestä hangesta puhkes Kevätlämmön kerkeämään. Sen henkeni kaupalla sieltä Ma kallion huipulta hain, Vaikk' kuilujen jäät koki hyytää Mun uljasta intoain. Ota vastaan, aatosten impi, Tää lempeni kukka niin: Sydänjuuriss' on suosion toivo, Joka lehdessä tunnustus siin.
Päivän Sana
Muut Etsivät