Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Koko päivän olen pitänyt erästä muistoa mielessäni, ainoastaan nähdäkseni, kuinka pitkälle puutumisesi ulottuisi, etkä sinä ole sanonut minulle edes sen vertaa kuin: anna minulle muisku! Tänäkö päivänä, maltapas hiukan ... mutta missä ajatukseni ovatkaan olleet? Nythän on kymmenes hääpäivämme! Kas niin ... nyt olen ottanut sen, mihin olin oikeutettu.
Se on minusta melkein niinkuin olisi se hääpäivämme. Olihan se merkkipäivä! sanoi Olavi. Mutta hän ei nyt kuitenkaan tuntenut olevansa totituulella. Ja pihaan tultua hän nousi huoneeseensa. Mutta pastori tuli kohta vaatimaan häntä alas puutarhaan, johon hän kiikkulaudan eteen oli katattanut juomapöydän. Hän oli juhlatuulella, sanoi hän, tuntui siltä kuin olisi ollut vuosikausia poissa kotoaan.
Heti hajosi nyt tanssin touhu ja äänettömyys vallitsi hetken. Reetta. Ah, rakas Jaakko Härkäpäiseni! Nyt vietämme kultahäitä tässä korven hopeasalissa. Muistatko sitä hääpäivämme mäikinää ja moikinaa? Jaakko. "Kilkkinät ja kolkkinat kuin Koppa-Liisan häissä." Viinaa, kuin tuhasta ja kalkista puserrettua lipeätä, lainehti silloin. Simo.
Me emme juuri mitään erityistä sanoneet, mutta äänessäsi oli hellyyttä ja katseessasi väriä. Ihmiset yhä meitä katselivat ja luulivat varmaankin meitä onnellisiksi. Ja emmeköhän olleetkin? Me emme virkkaneet toisillemme mitään siitä, että oli hääpäivämme, mutta me molemmat sen tunsimme ja tiesimme sitä ajattelevamme. Se oli kuin viiva vedettynä kaiken sen alle, mitä puhuimme ja teimme.
Minä huolet kanssasi sitten Kannan yhteisest'! Kun vaan kumoss' on elo ensin, Kun myöskin omenat kypsyyvät oksilla puitten, Silloin, Anni, jo on hääpäivämme oottava meitä! Aina jo maatessani joka yö mua muotosi kohtaa, Milloin vilkkuilet komeasti hääpukemissas, Milloin pellolla taas, päässäs sinikukkia kantain, Kohtaat naurussa suin mua silmälläs suloisella.
"Françoise", alkoi Dominique jälleen hyväilevällä äänellä, "tänään on pyhän Ludvigin päivä, meidän kauvan odotettu hääpäivämme. Mikään ei ole voinut meitä eroittaa, tässähän olemme molemmat kahden kesken, me olemme yhtyneet, niinkuin luvattukin oli eikö niin, näihin aikoihin päivästähän on hääpäivämme aamu?" "Niin, niin", sanoi Françoise, "hääpäivämme aamu."
Ennen julkaistu Strömborgin usein mainitussa teoksessa. "Allekirjoituksesta huomaat sen minkä luullakseni jo ennenkin olet kuullut, että minä olen muuttanut nimeä ja joutunut uusiin oloihin. Tammik. 21 päivä oli meidän hääpäivämme. Ainoastaan lähimmät sukulaisemme olivat häihin kutsutut. Sekä Runeberg että minä olimme toivoneet että tuo päivä vietettäisiin kaikin puolin yksinkertaisesti.
Kun tulen makuukammioomme, olet sinä jo mennyt levolle ja nukut seinään päin. Tänään oli hääpäivämme. Muistatko, millainen se oli viisi vuotta sitten? Minä ainakin sen muistan. Se on ollut mielessäni koko päivän, siitä saakka kun tänään heräsin. Aamusta alkaen oli meillä molemmilla silloin alituista puuhaa, kullakin tahollamme. Sinun piti laittaa pukuasi, minun olla huoneita koristelemassa.
Mutta niinpä saimmekin kiinni samasta sävelestä heti ensi yrityksellä. Olimme istuutuneet rekeemme hääpäivämme iltana ja lähdimme ajamaan uutta kotiamme kohti, joka oli noin neljän tunnin matkan päässä toisessa pitäjässä. Ja tämä matka se on suloisin muistoni kaikkien suloisten joukossa. Se oli kuin lyhyt alkusoitto yhdyselämämme pitkään sävellykseen.
CANZIO. Sinua olen lempinyt, mutta, ah! en tee sitä enään; sillä sokeasti ampuu lemmen jumala. Aatteles, mikä järjettömyys minulta, ottaa sinua vaimokseni vastoin sydämmeni taipumusta, ja mikä järjettömyys sinulta ottaa vastaan lemmetöntä sydäntä. Sillonpa hääpäivämme olisi ollut onnettomuutemme syntymäpäivä. MARIAMNE. Oikein, Canzio! CANZIO. Oi, älä virnistele!
Päivän Sana
Muut Etsivät