Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
GRANSKOG:
Antakaa minulle lohta. GRANSKOG: Olkaa hyvä. Ja sitte me otamme ryypyn. KERTTU: Tietysti. Mutta osaatteko te laulaa »helan går»? GRANSKOG: Laulakaa te. KERTTU: Ei, ei, parasta että me emme laula kumpikaan. GRANSKOG: Siitä on kauvan, kun me näin olemme vastakkain istuneet. KERTTU: On. GRANSKOG: Missä me silloin istuimme? KERTTU: Oletteko unhoittanut sen? GRANSKOG: En. KERTTU: Sanokaa se sitten.
KERTTU: Ne ovat rumia, minä tiedän sen, mutta juuri teidän asianne on tehdä kauniimpia. GRANSKOG: Minun? KERTTU: Juuri teidän. Teiltä odotetaan niin paljon. Te olette uran uurtaja alallanne. Ei teidän tarvitse käydä yksin. Tuhannet tulevat teitä seuraamaan. Täällä on paljon, jotka ajattelevat samoin. Astukaa heidän johtajakseen! Kuuletteko?
KERTTU: Hyvä Jumala! kello on jo 1/2 12. Ja Alli! Hänet minä olen aivan unohtanut! GRANSKOG:
Minua niin pelottaa. Anna minun nyt mennä! Terveisiä mannermaalta. KERTTU. Kuinka te, herra arkkitehti, uskallatte astua tämän talon kynnyksen yli? GRANSKOG: Vastaanotto sukulaistalossa ei juuri näytä olevan kohtelias. »Slägten är värst» sanotaan. KERTTU. Niin tosiaankin. Sentähden, ennenkuin minä ojennan teille käteni, sallikaa minun kysyä: Tuletteko ystävänä vai vihamiehenä?
Ja olin onnellinen! Siitäkö minä teitä syyttäisin? Eikö minun päinvastoin pidä kiittää kohtaloani, että se on antanut minulle osan onnesta, josta minä ilman teitä en olisi tietänyt mitään. Teidän kauttanne opin minä ihmisiä rakastamaan, niin ja sittemmin vihaamaan. KERTTU: Kuinka te voitte vihata veljeänne? GRANSKOG: Ei hän ollut silloin minun veljeni enää.
Te tahdotte sanoa: vanhemmat sisaret omistavat aina itselleen kaiken suitsutuksen heidän ympärillään eivätkä huomaakaan, että yks kaks on toinen astunut heidän sijaansa. Sitähän te ajattelitte. GRANSKOG: Ajattelin. Mutta minä en olisi uskaltanut sitä sanoa. KERTTU: Tällä kertaa te erehdytte. Minä luulen jo ennen kyllin selvään osoittaneeni tunteeni teitä kohtaan GRANSKOG: Kyllä.
Tunnenko minä sen herran? ALLI: Tunnet hyvinkin. KERTTU: Onko se insinööri Borg? ALLI: Ei. KERTTU: Tahi maisteri Lumme? ALLI: Ei, et sinä arvaa. KERTTU: Niinpä annan olla arvaamatta. En minä ole utelias. ALLI: Minä kuiskaan sen sinun korvaasi. KERTTU: Kuiskaa! ALLI: Arkkitehti Granskog. KERTTU: Hän! ALLI: Niin. Lankosi. KERTTU: Onko hän palannut ulkomailta? ALLI: On. Jo kuukausi sitten.
GRANSKOG: Päinvastoin. Minä kunnioitan kaikkia pyhiä asioita maailmassa. KERTTU: Sitten on teissä tapahtunut suuri muutos sitte viime näkemän. GRANSKOG: Ei ollenkaan. Minä olen sama mies kuin ennenkin. KERTTU:
Minä en tule enää koskaan kotimaahan palaamaan. KERTTU: Ette koskaan? GRANSKOG: En. Minun läsnäoloni ei tule teitä enää koskaan kiusaamaan. KERTTU: Arkkitehti Granskog: Emmekö voi olla ystäviä? GRANSKOG: Voimme. Siksi juuri minä lähden. KERTTU: Tuota minä en ymmärrä. GRANSKOG: On ollut aikoja, jolloin minä olen halveksinut teitä enemmän kuin pahinta lutkaa kadulla.
Päivän Sana
Muut Etsivät