Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Kaikille heille oli uteliasta nähdä Helenaa neitinä ja aivan odottamattomia kauneuden piirteitä he hänessä havaitsivat. Välttämättä olisi Georgin äiti tahtonut olla läsnä, kun hänen Georginsa nyt näkee Helenan näin hurmaavana. Mutta ei käynyt niin. Helena lähetettiin jotakin hakemaan, ja kun hän jo oli takasin tulossa, välihuoneessa, poksahti Georg toisesta ovesta vastaan.
"No, sehän on oivallista", sanoi äiti. "Vaan malta, sytytän ensin lampun, niin jutellaan sitte." Hän viritti tulta, asetti lampun kuntoon, pani sen pöydälle ja istuutui Georgin viereen. "No", sanoi äiti. "Nyt saatamme rauhassa puhua; kerro.
"Aamulla varhain menin yliskamariin, rukoillakseni hiljaisuudessa ja hartaasti meidän kaikkien puolesta Jumalaa. Lankesin polvilleni ja loin täynnä luottamusta silmäni korkeutta kohti. Rukoilin sinun puolestasi, mies rakas, rukoilin Georgin puolesta. Rukoilin Jumalaa meitä kaitsemaan ja panin täynnä luottamusta kaikki huoleni hänen käsiinsä.
Hän tarttui ukon laihtuneeseen käteen ja puristi sitä hiljaa. Vaivalla kääntyi sairas vuoteessaan ja tarkasti hetkisen Georgin kelmeitä, huolestuneita kasvoja. Vihdoin sanoi hän. "Kuulin puhelusi äitisi kanssa. Taivaan palsamin lailla vuodattivat sanasi lohtua sieluuni, ja tunsin itseni onnelliseksi siitä, että väsymätön uutteruutesi on palkittu parhaimmalla menestyksellä.
Mutta täällä kaupungissa ihmisillä kulki muotiromaanit kädestä käteen. Niistä aina puhuttiin ja niin hänkin rupesi jälleen lukemaan niitä. Ja nyt oli käynyt niin, että hän romaanin sankareina aina kuvaili Georgia! Eikä ollut enää tarmoa viskata kirjaa pois. Silloin hän oli jaksanut hylätä Georgin, nyt hän ei jaksanut aina edes mielikuvituksesta vapautua.
Olenko minä? sanoi Helena kummastuen ja meni hetkeksi itseensä. Sitten katsoi äitiin ja sanoi arasti: Yksi asia on niin kummallinen. Mikä asia? Tai se on oikeastaan kauheatakin. Mikä niin? Se vaan, että joskus minä ihan kuin kammoon koko sitä Georgin ja minun välistä asiaa. Lapsi rukka, sanoi mamma kysyvästi ja huolestuneesti tullen Helenan luokse, ja aikoi panna kätensä hänen kaulansa ympäri.
"Ei ole mitään syytä tulla liikutetuksi, sillä ei ole mitään tapahtunut eikä mitään ole odotettavissakaan, ei yhtään mitään!" ajatteli hän. Hän ihmetteli miten hän nyt nostaa päätänsä. Niskassa ja korvissa tuntui että koko kirkko häntä katselee, kun hän siinä ihan yksin, muiden veisatessa, muka hartautta harjoittaa. Erittäinkin hävetti Georgin tähden.
Ei ainakaan jos he edelleen olivat näissä suhteissa. Hän ei usko Helenaan eikä tule koskaan uskomaan. Sentähden täytyy tehdä jotakin, joka pelastaa Georgin kuorettumasta samallaisiksi kuin kaikki muut, s.o. täytyy antaa hänelle rukkaset, seurasipa siitä mitä tahansa. Se, mitä mamma oli sanonut, että Helena nyt tähän aikaan piti eroa helppona, se oli kyllä totta.
Tulematta sisälle Georg puhuu jotakin emännöitsijälle, jättää jotain tälle, ja lähtee taas rappusia alas. Hetken kuluttua emännöitsijä tuo kirjeen Helenalle. Ja vähän aikaa oli Helena aukasematta kirjettä, nauttien siitä tyynnyttävästä rauhasta, mikä oli häneen tullut. Georgin kirje Helenalle. Rakas Helena! Minä olen käyttäytynyt sinua kohtaan niinkuin väkivallantekijä.
Vähää ennen kuin Helenan piti päästä pyhälle ehtoolliselle tulivat Georgin vanhemmat ja Georg. Taas jo kaukaa huomattiin heidän tulonsa. Maantiellä ensin nähtiin tupruava pölypilvi, sitten erottuivat hevoset ja pyörät ja kaksi kuskilla-istujata. Oli tietysti päätetty antaa tulla täyttä karkua. Ne sikäläiset ne olivat aina ilosia ja jotain kujeita niillä aina oli mielessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät