Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Ja onnenkalu, jota Gast nyt kantaa kaulassaan, on pieni kuparisormus, joka on kulkenut perintönä Bertelsköldin kreiveillä. Siitä kuulutettiin kirkoissa, että löytäjä saisi 500 talaria löytöpalkkaa, mutta ei ketään ilmaantunut. Tahdotteko tietää vielä jotakin? En, sanoi kapteeni ja aikoi poistua. Kuulkaa kumminkin vielä yksi asia, jonka voitte panna mieleenne.
Tukholmassa puhutaan monesta vähäpätöisemmästäkin asiasta, saati sitten, kun mies löydetään murhattuna laivarannasta. Vantit ja partuunat! sanon minä. Minä en ole mitään kuullut. Eihän Gast itse liene lyönyt miestä kuoliaaksi? Kuulkaapa, valtiopäivämies... Hiljaa, minä en sano mitään, minä vain kysyn kaikessa ystävyydessä. Ette siis tiedä ensinkään mitään muuta miehestä tai hänen isännästään?
Laiva, laivan päällikkö, miehistö, köysistö, purjeet ja merikartat, kaikki nämä saivat olla kuinka huonot tahansa: kun vain Gast oli mukana, kävi kaikki hyvin. Jos tuli tyyni; sama se, purjeet näyttivät pullistuvan tuntemattomista tuulista, laiva kulki. Jos tuli myrsky: sitä parempi, silloin tultiin pikemmin perille.
Nyt alettiin, sen sijaan, että ennen oli käyty kerta kesässä Tukholmassa, tehdä kaksi, viimein kolmekin matkaa. Kaikki kävi yhtä onnellisesti; voitto oli kolminkertainen, nelinkertainen. Kapteeni Neptunus Gast muuttui itse samalla kuin hänen onnensa.
Alussa tämä pimento ei estänyt näkemästä ympärillä olevia esineitä, mutta puolilta öin nousi pilviä, ja silloin kävi se synkemmäksi. Kaksi miestä puheli keskenään lähellä vallia. Heidän kasvojaan ei voinut erottaa, mutta äänet olivat tuttuja. Miehet olivat Pennaksi nimitetty Benjamin Perttilä, ja kapteeni Neptunus Gast. Oletteko varma siitä? sanoi Penna.
En mitään, johan olen sen sanonut. Vannokaa se! Niin totta kuin Jumala minua auttakoon hengen ja ruumiin puolesta, en minä tiedä siitä asiasta mitään sen enempää kuin minkä jo olen sanonut. Larsson naurahti tavalla, joka toisesta ei ollut mieleen. No, sanoi vanhus, koska Gast on kertonut minulle sadun, niin minä kerron teille vuorostani toisen.
Tiedättekö, mikä se on, jota ei saa tehdä, jos tahtoo säilyttää onnensa? On eräs vanha taikauskoinen tarina, joka kertoo, että sormus tuo onnea muassaan jokaiselle, joka sitä kantaa, mutta ainoastaan niin kauan, kun hän ei vanno väärää valaa. Kapteeni Gast valahti valkeaksi kuin palttina Ja nyt te olette vannonut väärän valan! huusi Larsson yht'äkkiä jylisevällä äänellä.
Hänen vimmansa oli kadonnut hänen kilpailijansa pudotessa: hänellä oli sekava aavistus siitä, että hän pikaisuudessaan oli tehnyt tyhmän tekosen, ja hänen luonnollinen hyvyytensä alkoi jälleen päästä voitolle. Kapteeni Gast puolestaan loi aran silmäyksen maaherran asunnon ikkunoihin. Ei ole hyvä liian kauan seistä tuulta vasten, ajatteli hän.
Menkää, lapseni, ja rukoilkaa Korkeinta joka päivä, ettei hän johdattaisi teitä kiusaukseen. Kihlatut menivät. Sukuni ei ole pilautuva, mutisi Larsson itsekseen. Kohta sen jälkeen astui kapteeni Neptunus Gast sisään. Hän oli koreaksi puettu ja kukoistava, jommoisena vast'ikään näimme hänet harjoituspaikalla, ja kopeaa itseensä tyytyväisyyttä osoitti hänen kömpelö käytöksensä.
Senpätähden Eerikki nyt tuskin uskoi silmiään, kun ensimmäinen, joka kohtasi hänet laivassa, oli juuri tuo sama niin monesti hutkittu ystävä, kapteeni Neptunus Gast nyt kapteenina Vaasan suurimmassa aluksessa, Toivossa, jonka isännistö oli kuulu erinomaisesta tarkkuudestaan valitessaan päälliköitä laivoihinsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät