Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Kai oli kapteeni Gast saanut siitä vihiä, ja kun hän viime aikoina vihasi meitä kaikkia vereen ja henkeen asti, puikahti hän hämmingin aikana kellariin, lähettääkseen ... se on hirmuista ajatella! Kuninkaan täällä ollessa...? Niin. Hän aikoi räjäyttää talon ilmaan, ja ilman sinua, se on: ilman Jumalan, sinun kätesi välityksellä asiaan puuttunutta kättä, olisi Ruotsin valtakunta nyt leski.
Gast siristi silmiään ja arveli sen kyllä olevan mahdollista. Sanotaan myös, että kapteenilla on onni merellä, jatkoi raatimies. Kapteeni Gast siristi vielä pahemmin silmiään ja arveli, ettei ollut juuri syytä moittia. Olkaamme suorat, sanoi laivan isäntä.
Nyt olisi ollut erittäin sopiva tilaisuus puhua kaikesta siitä, mikä hänen mieltään painoi. Mutta hänen vieressään veneen perässä istui Gast, joka surkean näköisenä ja äänetönnä tuijotti basiliskin silmillään valtiopäivämieheen. Se, mikä olisi pitänyt sanoa, jäi sanomatta. Tänään on minun syntymäpäiväni, jatkoi Larsson hetkisen kuluttua. Semmoisina päivinä johtuu monta vanhaa muistoa mieleen.
Kapteeni Gast luuli tämän merkitsevän, että hän oli tehnyt miellyttävän vaikutuksen, ja jatkoi vastausta odottamatta: Mastot ja märssyt, kuinka kuningas on mielistyvä Vaasaan tänä päivänä. Niin, varsinkin kun saa nähdä Gastin vastasi Ester ja kääntyi selin.
Toivon menestys osoittaa parhaiten, kerskailenko? Teillä on aina ollut tuulta purjeissa ja onni matkoillanne. Mutta huomenna voitte saada vastatuulen ja jonakin kauniina päivänä te voitte menettää sekä laivan että miehistön. Minä en koskaan saa vastatuulta, minä en voi koskaan joutua haaksirikkoon, vastasi kapteeni Gast hyvin varmasti. Larsson naurahti ylenkatseellisesti.
Vaari Larsson ... aloitti hän jonkinlaisella juhlallisuudella. Mitä nyt? sanoi vanhus tylysti. Onko Toivo valmis purjehtimaan, tahtooko Gast muonaa? Menkää Lauri-poikani luo, hän hoitaa asioita. Mutta älkää vast'edes syöttäkö laivaväelle ummehtuneita ryynejä, eltaantunutta voita ja homehtunutta leipää. Gastin pitäisi itsensä parhaiten tietää, että merellä tarvitaan kelvollista ravintoa.
Hänen nimensä oli Neptunus Gast nimi oli epäilemättä hyvin kummallinen alusta loppuun asti, mutta kumminkin se oli paikallaan siihen nähden, että miehen isä oli ollut merimies täydestä sydämestään ja oli sentähden tahtonut antaa pojalleen, joka kehdosta alkaen oli määrätty samaan ammattiin, nimen, joka muka tuottaisi onnea merellä. Kauan näytti kumminkin siltä kuin olisi toinen nimi Gast päässyt voitolle, sillä jokainen ihminen Vaasassa ja Tukholmassa tiesi, että kapteeni nuorempina päivinään oli ollut aika velikulta. Vaikka hän oli vähän palleroinen varreltaan, joka ei ollut viittä jalkaa pitempi, oli hänellä leveä rinta, vahvat käsivarret, paksu pää ja aina iloinen mieli, mutta kovaksi onneksi hän oli myöskin koko lailla laiska ja hutilus eikä syläissyt lasiinkaan, niin että hän yleensä ei esiintynyt edukseen maissa ollessaan eikä sen paremmin juuri merelläkään. Merimieheksi hän rupesi, siksi hänet oli kastettu, mutta kovaa hän sai kokea. Hän aloitti ammattinsa kokkina, ja hänen onnistui lukemattomia kertoja pilata sekä herneet että puuro, ennenkuin hän viimein pääsi jungmanniksi. Hänen ainainen opettajansa oli pamppu, sillä se hänet herätti aamusilla, sitä hän sai aamiaiseksi, päivälliseksi ja illalliseksi ja se seurasi häntä illalla makuulle. Minkä verran hänellä siitä lienee ollut opillista ja käytöllistä hyötyä, se jääköön sanomatta, mutta ainakin parkkiintui siitä hänen selkänahkansa, joka ajan ollen ei enää vähään tyytynyt, vaan vaati aina uutta ja parempaa. Ihmiset sanoivat, että jungmanni Gast ei voinut nukkua oikein makeasti, ellei hän sitä ennen ollut saanut kunnon selkäsaunaa, koska hän muuten oli saavinaan sitä unissaan. Kun tämä elämä vihdoin alkoi käydä hänelle kovin tukalaksi, hän otti ja karkasi kerran
Aluksi oli kapteeni estelevinään, mutta kun oli sovittu runsaasta kuukauspalkasta ja kapteeni oli saanut oikeuden itse lastata laivankannen ja kajuutan, suostui Gast ehdotukseen ja tuli Toivon päälliköksi. Tässä toimessa hän oli nyt ollut jo neljättä vuotta ja hänen onnensa oli ollut niin ihmeteltävä, että se oli pannut kaikki kilpailijat kadehtimaan.
Kapteeni oli kuitenkin heti paikalla valmis, tarttui hevosen riippuviin ohjiin kiinni ja taisteli vastaan, kunnes sai sen seisahtumaan. Antakaa olla, te taitatte niskanne! huusi Ester, joka jo katui ajattelemattomuuttaan. Merimies hevosen selässä on kauhistus Herralle! Mutta kapteeni Gast oli jo kiivennyt satulaan, melkein niinkuin hän olisi johonkin märssyyn kiivennyt.
Bertelsköld heittäysi näet vuorostaan Gastin kimppuun ja tempasi hänet pois, niin että leveät olkapäät rutisivat. Nähdessään joutuvansa allekynsin koetti Gast syöstä itsensä ja Larssonin yhtähaavaa mereen. Vanhus olisi ollut hukassa, ellei Bertelsköldin väkevä käsi juuri Larssonin kaatuessa olisi temmannut häntä takaisin kallistuvaan veneeseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät