Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Puhuteltu rupesi vastustelemaan ja syttyi siitä kiivas sanasota, jossa eukot nyrkkiä puiden toisilleen antoivat sanan sanasta ja kaksi parhaasta. Pistätellen toisiaan joutuivat eukot alkuperäisestä asiastaan ja rupesivat »laulamaan toistensa kunniaa», soimailemaan toistensa entistä ja nykyistä elämää, tapoja, muotoa, tekoja ja hankkeita mitä karkeimmilla sanoilla.
Ei toki Olli ole kuitenkaan sellainen... Taluttaja oli näet sen Olli Pikeläisen vaimo. Kulki siinä paljon muitakin, mutta muut paitsi vanhat eukot kulkivat näin alkumatkasta äänettöminä. Vallaton-Pekka astui muiden muassa ja sattui kuulemaan eukkojen pakinan ja ajatteli että puhukaahan pois.
Iltaisin, kun ukot juttelivat uskonasioistaan ja hurskaat eukot istuivat hartaasti kuunnellen oven suussa kynnyksellä tai pimeässä salissa, me Otin kanssa kellimme isän kamarin lattialla. Minä ruopottelin sitä vatsaan ja se kehräsi jalallaan.
Vaan Jussi istui taas penkillä ja pää retkotti rintaa vasten, silmät puoli ummessa. »Mikä se täällä on?» kysyi poliisi tultuaan paikalle. »Tuohan tässä elämöipi», sanoivat eukot ja osottivat Jussia. »Sehän tässä huutaa ja laulaa.» »Vaan enhän minä sillä laula, että heleä on ääni, vaan tuotahan minä laulelen tuon henttuni ikävääni...» lauloi Jussi istuessaan.
"Nostan maasta mannun eukot, pellosta peri-isännät, kaikki maasta miekkamiehet, hiekasta hevoisurohot väekseni, voimakseni, tuekseni, turvakseni tässä työssä työlähässä, tässä tuskassa kovassa.
"Rosvo," arveli kolmas; kunnes viimein oli saatu varmaan ratkaistuksi, että jonkun hurjan rosvojoukon päämies, kapraalin ja hänen väkensä rohkeudella, oli kiini otettu. "Hyvä, hyvä," sanoivat vanhat eukot, "olkoonpa päämies taikka ei, koettakoonpa luikahtaa kuvernööri Mancolta tiehensä, jos taitaa, vaikka sillä vaan on yksi käsi."
Nukkukaa nyt suloisesti te hyvät eukot siellä; ja yksinäinen, vanhanuorimies paina pitkä, punainen nenäsi oikein syvään sanomalehteesi, ja sinä, kunnianarvoisa konduktööri, viivy kierroksellasi tällä kertaa, kaksi sydäntä, jotka ovat löytäneet toisensa pysyäkseen ainiaaksi eroittamattomina, eivät tarvitse mitään todistajia!
En milloinkaan, niin ajattelin, ollut kauniimpia kasvoja nähnyt; en milloinkaan taitaisi hänen muotoansa unohtaa. Oi Jumalani, kuinka Antti minusta nyt oli hirveän ruma. Laulu alkoi. Ei ensinkään tarvitse olla innoitseva kahdeksantoista vuotias tyttö, että tämä laulu kuulijaa hurmaisisi. Minä näin että muorit, eukot ja ukot olivat yhtä innoissansa kuin minäkin, eikä se ollut vähää.
Sitte keskustelivat eukot naapuri-rouvainsa tuhlaamisesta ja huonosta taloudesta, nykyaikaisen nuorison tunnottomuudesta ja siitä ylellisyydestä ja turhuudesta, joka kaikin kohdin rupesi näkymään. Vihdoin pyysi pormestarinna vierasta kauniilla äänellänsä laulamaan kauniin laulun.
ENOBARBUS. Jospa olisi kaikilla meillä sellaiset eukot, niin että miehet saisivat käydä sotaa naisten kanssa! ANTONIUS. Tuon hillittömän vehkeet, tuiman luonteen Ja viekkaan valtataidon kutomat, Surulla tunnustan sen teitä paljon On vaivanneet; mut sit' en auttaa voinut, Se myöntäkää.
Päivän Sana
Muut Etsivät