Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025


Larsson oli vähän aikaa vaiti; epäluulo täytti hänen ylpeän rintansa, ja hän kysyi otsa rypyssä, mitä hänen armonsa tarkoitti. Sitä vain, vastasi kreivitär pelkäämättä, että minun talossani on eräs nuori, kelpo mies, joka tuntisi itsensä onnelliseksi, jos te antaisitte Esterin hänelle vaimoksi.

He kaikki odottavat näkevänsä pian Esterin, heidän aina kaivatun auringonpaisteensa. »Sinä et lukenut tätähuudahti neiti Smarin. »Voi hyvä Jumalahuudahti Esteri sillä äänellä kuin että täti Smarininkin olisi pitänyt ymmärtää: »Minä olen onnettomin ihminen maailmassaRutistaen Ellin kirjeen yhdellä kourauksella hän sanoi uhkaavasti: »Minä menen karkuun, menen johonkin korpeen.

Varovainen Iisakki, oli kuitenkin saanut pelastetuksi kaikki aarteensa, ennenkuin hän kerjäläisen puvussa läksi Jerusalemista ainoan tyttärensä Esterin kanssa, jonka hänen vaimo-vainajansa oli jättänyt hänelle.

Kiihkeän tyytymättömyyden, jota hän ensin oli tuntenut, kun häntä Esterin puolelta kohtasi odottamaton vastarinta, onnistui hän pian karkottamaan, varma kuin hän oli siitä, että ennemmin tai myöhemmin oli voittava.

Ahasverus, joka jo oli suuri poika, lähetettiin kaupunkiin kouluun, mutta ei hän mielellään lähtenyt Esterin luota eikä pois salolta; kesiksi hän aina palasikin sinne takaisin. Vuosia kului, Ahasverus tuli ylioppilaaksi ja sanoi itseään Saloseksi, koska hän oli kasvanut salolla. Hän oli nyt kahdenkymmenen vuoden ikäinen, ja silloin tapahtui jotakin merkillistä.

Talonpoikia, merimiehiä ja joitakuita arvokkaampia kaupunkilaisia oli keräytynyt portaille ja eteiseen sisäänpääsyä odottamaan. Pirttiin oli pöytä katettu kaukaisille liiketuttaville; leipomatuvasta, jossa Veronika alipäällikkönsä Esterin kanssa komensi kolmea tahi neljää palavissaan juoksentelevaa piikaa, höyrysi vasta leivotun leivän suloinen lemu; makuutupa oli tulleiden matkamiesten hallussa.

Sen ylevän ja kauniin nuorukaisen luuli Juho kuolleeksi ja Esterin seisovan hänen ruumisarkkunsa ääressä, kun hän seisoi salissa silmänsä pimeinä forstmestarin ja forstmestarinnan syleillessä ja suudellessa ja onnentoivotuksia vuodattaessa hänen ylitsensä hänen syntymäpäivänsä johdosta. Mutta nyt?

Tuollaiset kuvat kuin nti Smarinista s. 52: 'Häntä hävetti ajatellessaan, että hän oli pyörinyt Esterin edessä kuin kananpojan hautonut hanhi, joka parastaan koettaa saadakseen sen veteen houkutelluksi', ja 'hänellä oli tähän asti ollut pykälät niin itselleen kuin muille selvillä kuin kymmenen sormea; nyt hän ne kymmenen sormea liitti ristiin ja suuntasi kirkastetut silmälasit kattoon, tunnustaen mitättömyytensä', ne todistavat kirjailijan voitonmahdollisuuksia tälläkin psykoloogisella alalla; ne tarjoavat näytteen varsinkin hänen ivallisesta mielikuvituksestaan.

Tätä Esteriä forstmestari oli odottanut syli ja sydän avoinna, Esteriä semmoisenaan, jonka hän oli karkoittanut luotaan kuuntelemalla sydämensä hiljaista ääntä, jota seuratessaan hän, sitten Esterin kotoa lähdettyä, oli vähitellen saanut uuden elämän ja tuoreen elämänhalun, nähden toisessa valossa kotinsa, virkatoimensa, ympäristönsä ja luonnon.

Rohkaistuneena Esterin ujosta: "mielelläni, jos konsulia haluttaa", hän seurasi häntä kotiin asti ja puhui koko ajan kasvatusopillisista kysymyksistä aina vaan samaan rauhalliseen, objektiiviseen tapaan. Vähitellen katosi Esterin ujous, hän kuunteli huvitettuna Bengtin kertomusta Vångan kouluoloista ja lausui vapaasti ajatuksensa.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät