Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Anni vähän tyrmistyi ja oli kahdella päällä, mitä hän sanoo, sanooko hän koulupojiksi, vaiko miksi kulkijoiksi. Mutta kuitenkin sanoi, että rippikouluunhan niitten sanottiin tulleen... Näkyi tuossa olevan Hillerin Iikka, Körölän Kusti, Kaipaalan Esko, Latolan Kalle, Kejosen Aapeli. Konttosen Tuokki ja oli siinä vielä pari tai kolme, joita ei hämärässä tuntenut.
"Onhan tuota nyt paremmissakin paikoissa käyty, eikä ole koskaan pois ajettu äläpäs koti, jossa ei käydäkään saisi! Eihän teillä ole muuta kuin velkaa, mutta meillä on monta tuhatta markkaa rahaa lainassakin", sanoi Esko, aikaisen paatuneen ihmisen hävyttömyydellä. Kolkki sattui olemaan salin sivulla olevassa kamarissa, jonkatähden hän kuuli poikien joka ikisen sanan.
Pois se! Elkäät olkaa ämmäkkäitä, pojat, vaan jättäkäät tämä leukain nalkutus ja syökäät ja juokaat kuin ystävät! ESKO. Oikein, puusuutari! Sinä olet puusuutari ja minä olen nahkasuutari, me vedätämme siis vähän virkaveljiksi. Mutta yhden asian tahdon hyväntahtoisesti sinulle sanoa. Vanhempasi tekivät vähän tyhmästi pannessansa sinua puusuutarin oppiin ja ei nahkasuutarin.
Onko ääneni kellon ääni, sinä juonikas ja takaviisas suutarin poika, onko ääneni kellon ääni? ESKO.
ESKO. Asiaani et pahentaa saa, sitä et tehdä saa, vaan yhdessä käymme isäni huoneesen nyt ja koetamme kaikki parhaaksi kääntää. Mutta varro minua tässä hetken aikaa; minä, näetkös, menen poimimaan pussiini riisiä, joita tiedän löytyvän tuossa metsässä muutama syltä tiestä. MIKKO. Mitä riisillä sinä? ESKO. Niitä vien äitilleni, joka kenties taitaa vähän leppyä siitä asiasta.
Renki Eskon täytyy lähteä ottamaan selko, kutka nuo ovat ja tuokin joukko tuolla Hopeamäellä." Samalla rovasti työnsi kätensä rovastinnalle, johon rovastinna turvallisesti tarttuikin ja lähtivät astua haparoimaan pois. Mutta pappilan sivu kulkevalla tiellä, kuni laitettu, sattui olemaan renki Esko monen muun nuorukaisen kanssa menemässä Hopeamäelle, mistä se iloinen ruihukka kuului.
Ja tapaisitteko tämän varkaan joka tosin olisi erinomainen sattumus niin tiedänpä, että taitaisitte hänen korjata, te kaksi. ESKO. Mies nuoriin vaan. Yksin hänen kiikkiin panisin, sitoisin hänen koreasti kuin lapsen kapaloon. Vai luuletteko, että pelkään yhtä miestä? Mikko, tunnustas tuota käsivartta, tunnustas tuota reittä, tunnustas tuota polvea! Ja-ah! ESKO. Ja-ah, Mikko!
KARRI. Siunatkaamme sitten. ESKO. Kiitoksia vaan, isäntä! Nämät ovat hauskat häät, ja hauskemmiksi tuntuisivat vielä, jos ei soittomiehenne olisi niin äkeässä mielenlaadussa. KARRI. Me annamme hänelle anteeksi. ESKO. Me annamme hänelle anteeksi. TEEMU. Katsokaat päälle, hän tukistaa minua. ESKO. En tukista, vaan taputan. Taputat.
MIKKO. Siinäpä säkissä sitten oiva tuki väsyneelle päälle. KARRI. Juuri niin, Mikko Vilkastus. ESKO. Sitten maata ja vatsa syliin, sanoo sanan-lasku. Mutta kun ei kävisi meille kuin Korppilan Paavolle Peltolan häissä. Kaksi päivää ennen pitoja paastoi hän kuin mies, ei suuruksen tomuakaan nauttinut.
Mutta niinpä käy täällä sille, joka kevytmielisesti sinne ja tänne tanssiilemaan rupeaa tässä murheen laaksossa. Sentähden ei luovu virastansa tämä mies, vaan naskali ja pikilanka kourassa hän viimein kuoleekin lestinsä niskaan. JAAKKO. Tapahtukoon hänelle niin, ja kuoltuansa tulkoon lesti vielä arkkuunsakin. ESKO. Ei sen arkuunsa sentähden tarvitse tulla. Katsos kiukkua, joka sisälläsi kiehuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät