Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Pysy minusta erilläsi, Tahvo, ja etsi itsellesi vaimo mistä itse tahdot; ota se, jota jo monta yötä rakkaasti olet kysellyt; mutta jää'ös minua näkemättä ja käteeni puuttumatta. Isä, sinun silmäsi ovat nyt pimeät, mutta ehkä tulee aika, jolloin suomukset sinun silmistäsi putoovat. Varjele sinä, rakas taivaallinen isä, minua onnettomuudesta." Katri meni tyttärensä luo ja tapasi hänet itkemästä.
»Iloitsemista ei kukaan kiellä, kun meidän ilomme vain on viatonta laatua, mutta kylläpä sinun, joka kestikievarissa palvelet, olisi pitänyt näkemän, että iloa löytyy monenlaista. Jospa vain, Hely rukka, itse ymmärtäisit pysyä huonoista huveista erilläsi!» Hely punastui vähän eikä puhunut mitään.
Monta kertaa minä myös heinäniityllä suuren iloisen väkijoukon keskellä tiesin sinusta, vaikka sinä olit erilläsi niityn toisessa päässä.
Tuvassa valitsi heti äänettömyys. Hän silmäili eri joukkoja siinä siksi että silmiänsä nurkassa kohtasivat pienet vaaleat kasvot, säkenöivillä silmillä. Hän kävi nopeasti laattian yli, tarttui tyttärensä käsivarteen ja talutti häntä ulos ovesta ja sisään talon jokapäiväishuoneesen. On parasta että tästälähin pysyt erilläsi väestä! sanoi hän harvapuheisella tavallansa.
Syljetty kaali se vielä kelpaa, lohdutteli itseään Ville. Elä heitä, mistä sen saat käsiisi toisen kerran, ärsyttelivät häntä muut. Ville juoksi jälestä ja otti Lopon kiinni. Eukko, hoi! Kuule! Minnekä sinulla semmoinen kiire? Kuulehan kuin sanon. Pysy erilläsi, ruoja. Minä vähättelen sinusta. Lopo mennä hamppuili katua ylös eikä ollut tietääkseenkään, vaikka toinen käveli rinnalla.
Ja oli olevinaan kuin kesäinen sunnuntaipäivä tai aamu sen alkaessa. Laiva oli täynnä kansaa, nuorta ja vanhaa, kaikki kirkkoon kiirehtäviä, joka jo näkyi tuolta kaukaa salmen suusta kummultaan kohoavan. Silloin kaikui Jumalan ääni minulle syvyydestä: Miksi niin yksin, matkamies? Miksi seisot muista erilläsi laivan nokassa ja tuijottelet ryppyotsin kuohuun kohisevaan?
HANNA. Niin se on, pappa, oikeudentunnosta ja ihmisrakkaudesta ne lähtevät sekä naiskysymys että työväenkysymys, kuinka ne silloin voisivat olla kristinoppia vastaan? PASTORI. Minä puhun Jussin kanssa, pysy sinä erilläsi asioista, joita et kumminkaan ymmärrä ja jotka eivät sinuun kuulu. »Pyytää auttaa kaikkia ihmisellisiin oikeuksiinsa», sanot? Mitä vielä!
ANNA LIISA. Ei, ei! Sovinnossa minä vaan tarkoitinkin. Sovinnossa, niinkuin vanhat tutut ainakin. Ethän sinä sitä paheksu, Johannes? Vai kuinka? MIKKO. Sinä koetat mielistellä meitä molempia? Sillä et pitkälle pääse. Toista taikka toista mutta ei molempia. JOHANNES. Pysy erilläsi hänestä, Anna Liisa, se on parasta. ANNA LIISA. Huomenna vähän pyörähyttelen hänen kanssaan.
Oman itsekkäisyytensä orja se on, ei muuta.» Hänen äänensä värähteli katkerana. »Mutta, Erkki, sinä et aina ole ajatellut näin. Muistatko miten elämänhaluinen ja innostunut olit viime aikoina koulussa? Ujo ja arka olit kun ensin tulit toverien joukkoon, ja kauan pysyit erilläsi heistä, mutta sitte aloit ymmärtää heitä. Nuoruuden ilo oli elpyä rinnassasi ja »
Liisi, miksi istuit sinne niin kauvas, siirry lähemmä, kehoitti Antti. Täällä on hyvä, minä vastasin. Mutta siellä olet meistä vallan erilläsi. Mitä se tekee. No, niinkuin tahdot. Sen jälkeen he antoivat minun olla, lienevät vallan unhottaneetkin minut vähäksi aikaa, kun istuin siellä purjeiden takana, etteivät nähneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät