United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta nyt saa pastori vielä kerran suoda anteeksi, että puhun ihan mitä suuhun sattuu ja kysyn pastorilta: ettekö siis itse ole onnellinen?" Robert ei heti vastannut. Vanhan sepän sanat, joita seurasi läpitunkeva katse viisaista silmistä, tekivät häneen omituisen vaikutuksen. "En, rakas Daniel", vastasi hän lopulta vähän epävarmasti. "En voi sanoa olevani onnellinen.
Aiotte asettua kesäksi hänen luokseen? Niin, kyllä kai tietysti, vastasi Antero epävarmasti. Hän oli aluksi ihastunut kuultuaan sisarensa tulosta; mutta jos Karoliina tulisi, täytyisikö hänen ehkä lähteä sinne jo hänen kanssaan, heti, saamatta jäädä tänne?
Matkustajien joukossa yksi ja toinen epävarmasti katsahteli naapuriinsa tietääkseen saiko nauraa vai pitikö kuunnella totisena. Mutta ei kukaan tuntenut asemaansa niin varmaksi, että olisi ensimmäisenä ruvennut nauramaan. Kaikki olivat siis totisina, ja puhujan henki jäi hallitsemaan mielialaa. Kapteeni istui nojaten päätä nyrkkiinsä, silmät rypyssä, ja kovasti mietteissään.
Yhdessä varmaan jaatte kaiken.» »Tavallaan», myönsi Eevi vähän epävarmasti. Mutta yhtäkkiä nousi hän, kietoi kätensä Sirkan kaulaan, suuteli häntä ja sanoi sydämellisesti: »Sinulla on sydän kultaa. Oikein tekee hyvää tavata.»
Milloins myö sitt' männään? sanoi hän; tietysti hän oli jo ehtinyt omistaa viipurilaisen murteenkin. Perjantaina, sanoi Henrik ehdottelevasti ja epävarmasti. Uuno sanoi: Jaha, jaha! Ja kohta oli Uunolla kaikki järjestettynä niin, että juuri perjantaina eikä minään muuna päivänä olisi enää ollut mahdollistakaan lähteä.
Katsoppas, minä olen ruvennut harrastamaan astronomiaa, sanoi hän, ja lisäsi sitten selitykseksi: tähtitiedettä. Niin, niin, kyllä ymmärrän. Vai niin. Sinä aijot varmaan geodeesiksi? Niin onhan sitä monta tietä auki. On, on, sanoi Uuno miettien jotain. Olet siis käynyt observatoriolla? Kävinhän minä siellä, sanoi Henrik epävarmasti. Oletko professorin omalla johdolla tehnyt työtä?
Jos minä olisin kuningas, sanoisin minä: pois miekka ja aura sijaan! Aura on Suomen vaakuna; jos meillä on leipää, on meillä miehiäkin, ja jos meillä on miehiä, ajamme vihollisen ulos ovesta. Mutta ilman leipää Larsson, mitä auttaa meitä teräs ja ruuti? Perttilä, sanoi Larsson epävarmasti, sinä olet kummallinen mies.
Hän kuunteli vavistus rinnassa ja hengitti epävarmasti ja lyhyesti, kauan huokumistaan pidätellen, samalla kuin kasvot olivat kuin jäykistyneet. Silloin tällöin hän teki jonkun kysymyksen, joka tuli arasti esille, vaikka hän koetti asettaa sen siihen muotoon kuin hän kyllä olisi kaikki pääasiassa tiennyt, vaikkei ollut muutamista sivuseikoista selvillä.
Ja mikä on teidän ylin oikeusmallinne? kysyi Johannes puolipiloillaan. Täytyy onnistua maailmassa, siinä kaikki, vastasi äijä, hymyillen viekkaasti ja hörpäten olutlasistaan. Kaikki muu oli hänen mielestään tuulenpieksämistä. Ja te mitä sanotte sitten onnistumiseksi? kysyi Johannes, vielä vastaten hymyyn, mutta epävarmasti.
Vaalean harmaan ilman valossa, joka oli täynnä lumipilviä, hän näytti kummallisesti aaveen tapaiselta. Knut meni epävarmasti häntä vastaan, mutta pysähtyi taas. Hän ojensi kätensä, mutta antoi sen taas vaipua velttona alas. Hän kutsui häntä nimeltä ja tavoitteli sanoja, tietämättä, mitä hän aikoi sanoa, oli kuin tuska olisi hervauttanut hänen tahtonsa ja sammuttanut hänen muistinsakin.