Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Ja hän jatkoi, ensinäytöksen, toisen näytöksen, koko osan loppuun kuten hengästynyt ja epätoivoinen uija, joka kuohujen keskellä koettaa saavuttaa laudan. Hän ei kääntänyt silmiään minusta, kunnes hän lopetti ja odotti rautalankasormet puristettuna kämmeneen. Jaa, jaa, sanoin minä: Voitte pitää osan.
Heidän sankarinsa olivat kilpailleet urhoollisuudessa ja sittenkin olivat molemmat suunnitelmat Belisariusta ja kaupunkia vastaan rauenneet juuri toteutumishetkellään. Ja kuningas Vitiges, vaikka hän ei ollutkaan yhtä epätoivoinen kuin hänen sotajoukkonsa, huomasi selvästi, että hänen täytyi tuon verisen päivän jälkeen muuttaa koko piirityssuunnitelmansa. Goottien mieshukka oli ääretön.
Niin, minä pelkäsin usein kuolevani vaurastumattomana kuitenkin tunnustaakseni totuuden ennen kuolemaani, kirjoitin minä kaikki muistiin pani kaikki kuntoon, jos se voi auttaa mutta se on liian myöhäistä liian myöhäistä liian myöhäistä Jumala olkoon minulle, syntisraukka, armollinen! Pitkä epätoivoinen tuska keskeytti hänen puhettansa. Vihdoinkin alkoi hän taasen.
"Niin, minä olin hurja, ei ainoastaan hullumainen, minä olin epätoivoinen, en tietänyt mitä tein... Kylläksi siitä, mamma kulta, jos ei minua Jumala auta, niin, niin ... mutta sen hän tekee, siitä olen varma. Hän on antanut minulle Hjalmarin takaisin kuin ihanteeni, hän on täyttänyt kuilun välillämme, ja kyllä hän voi vielä tehdä ihmeen asessori Svaningin kanssa." "Jumala antakoon niin tapahtua!
Matkustaako Pariisiin? Mutta mitä se hyödyttäisi? Paroni sanoi: On annettava vain hänen rakkautensa kuluttaa itsensä loppuun. Kyllä hän vielä itsestään tulee takaisin. Heidän elämänsä oli yhä edelleen surullista. Jeanne ja Lison kävivät kirkossa paronin tietämättä. Ja pitkä aika kului sitten ilman tietoja Paulista, kunnes eräänä aamuna seuraava epätoivoinen kirje tuli ja masensi heidät kokonaan.
Ja hän tunsi, miten tällä hetkellä, jolloin hänen omat kipunsa teroittivat kykyä käsittämään elämän tuskia, epäilykset, jotka jo Danielin kuolinvuoteella olivat alkaneet väistyä, nyt yhä enemmän haihtuivat, hän tunsi, että hänen täytyi johdattaa tuo epätoivoinen äiti Kristuksen luo.
Toiset vaalisaarnaajat kuuluivat jo käyneen seurakunnan vaikutusvaltaisia uskovaisia tervehtimässä. Pastori Pöndinen, jonka toiveita tämä äskeinen Tuomaan kavala uhkaus erityisesti himmensi, oli jo ihan kuin epätoivoinen. Mutta sittekin hän koki, eli jo puuhasi. Hän valmisti vaalisaarnansa ja sen avulla hän toivoi pelastuvansa tästä pulastansakin.
Eikö tämän takana ollut tarve uhrautua meidän hyväksemme, vapauttaa meidät tavalla millä tahansa sitoumuksistamme? Epätoivoinen teko, johon hän oli ryhtynyt kaikkein viimeisimmässä hädässä?
Ja miten hän jälleen näinä viime päivinä oli ollut rikki menemässä, miten työn pohja oli luisunut häneltä syrjään, hänen sielunsa omasta keskipisteestään harhautunut ja koko hänen elämänsä ollut uusille urille suuntautumassa. »Työtä, työtä!» huusi epätoivoinen ääni hänen sisällään.
Vedet kuumat silmistä tippuu, ei kuulu kuin huokaus, ja kantelon kieliltä hiljaa soi hukkuvan parahdus. Epätoivoinen, yhä etsin, yhä huuleni humisee... O, laupias Jumala, auta, mun järkeni pimenee! Taas haaveet koskena kuohuu, runot kuplina kumpuaa, ja veen yli vellamo nostaa käsivarttansa valkeaa. Te näättekö katseensa kauniin? Ah, pois minut päästäkää!
Päivän Sana
Muut Etsivät