Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Ne olivat yhden miehen kasvot, jota hän ei ollut vuosikausiin nähnyt ja nyt tämä ilmestyi hänen edessään kristityn seurakunnan johtajan virassa. Se oli Philo, Kretalainen. Sangen suuresti hän oli muuttunut. Kun Cineas viimeiseksi tapasi hänen, oli hän varsin nuori, mutta nyt hänen hiuksensa näyttivät ennen aikaansa harmaantuneen. Kasvojen entinen muoto oli kadonnut.
"Ja minä sinua jo ennen, kuin sinut näin ... sinä olet minulle koko entinen elämäni, ja olet tämä nykyinen ... ja olet oleva tulevakin ... minulla ei nyt näytä olleen mitään elämää, jossa sinä et olisi ollut mukana, eikä tule olemaan, jossa et olisi oleva mukana."
Laulamista ei kielletty, jos siinä luultiin olevan joku nukuttava mahti ja erittäinkin sopivana kehtolauluksi pidettiin erästä balladia, jota entinen Englannin matruusi "fregatti-Jack" lauloi.
"Näetkös, Dora", sanoi hän, ja hänen äänessään oli jälleen entinen lempeä kaiku, "olen ehkä liiankin usein puhunut tästä asiasta, mutta minusta tuntuu kuin olisi sinun mahdoton ymmärtää, miten suuren arvon minä annan säännöllisyydelle ja järjestykselle kodissamme..." "Kyllä ... kyllä ... Tietysti minä ymmärrän, miten suuren painon sinä panet sille, muutenhan olisin ihan tyhmä..." nauroi Dora.
Liisu meni ulos päivällistä toimittamaan. Hänen mielensä oli kovin raskas, eikä hän tietänyt oikein, mikä häntä vaivasi Joku uusi, katkerampi tunne kuin entinen.
Tässä Julia joutui pois koko selityksensä radalta ja tuli siitä melkein yhtä hämillensä kuin entinen pormestari, joka oli joutunut samallaiseen tilaan.
Vääpeli tulee tosin päivä päivältä huonommaksi, mutta juuri sitä pelkään; jos hän olisi terve, en sanoisi mitään; silloin voisin toivoa hänen äkkipikaa kuolevan. Vaan nyt on hän jo usein puhunut antikirjan teettämisestä. Tuo entinen kirkkoherra mokoma otti häneltä sen lupauksen. Pitäjän köyhät saisivat silloin kaikki«. «Mutta jos olisi semmoinen kirja jo tehtynä?« «Ei, lempo vie, olekaan!
Alempana pöydässä istui eräs ruotsalainen kirjanpitäjä nimeltä Grenman, ynnä kaksi vanhaa renkiä ja kolme piikaa, ja näiden joukossa oli myös entinen pormestari Eerikki Burchard saanut sijansa. Aikakauden ankaran järjestyksen mukaan ei kukaan saanut puhua pöydässä, ellei isäntä suoraan kysynyt häneltä jotakin.
Aamulla kun entinen palvelustyttö tuli huoneesen, istui hän nukuksissa tuolillaan. Gunhild syöksähti ylös ja katsoi hämmentyneenä ympärilleen, ei tiennyt, oliko hereillä, vai näkikö unta. Toinnuttuaan hän punehtui ja kääntyi pois; ei tarvinnut kenenkään nähdä häntä nyt. Parasta saada kaikki heti selville. "Pyydä isää tulemaan tänne", sanoi hän.
Sanalla sanoen: Johannes ja minä, me rakastamme toisiamme sydämmemme pohjasta, ja hän tahtoo ottaa minut vaimokseen..." "Ohoh!" huusi isäntä ja nousi pystyyn; selvään näki, että hänen entinen raihnaisuutensa oli vaan teeskenneltyä. "Ohoh!" huudahti hän vielä kovemmin, ikäänkuin olisi hevonen häneltä karannut pystyyn.
Päivän Sana
Muut Etsivät