United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olemmeko sen lukeneet vai emmekö ole sitä lukeneet? Mitä te sitten minulle kirjoititte, rakas Tellheim? v. Ei muuta kuin mitä kunnia käskee. Se on, olemaan jättämättä yksin kunniallista tyttöä, joka teitä rakastaa. Täytyyhän kunnian siihen velvoittaa. Tietysti minun olisi pitänyt lukea tuo kirje. Mutta mitä en ole lukenut, senhän saan nyt kuulla. v. Niin, teidän täytyy se nyt kuulla
Päivänpaisteinen hymy levisi isän kasvoille ja varmaankaan eivät mitkään Louisen lausumat sanat olisi niin miellyttäneet häntä kuin tämä sydämmen mykkä vaikka selvä vastaus. Jacobi seisoi siinä kyyneleet silmissä, monta sanaa ei hänkään voinut lausua; mutta hänen ylhäisyytensä oivalsi hänet ja pudisti sydämmellisesti hänen kättänsä. «Emmekö saa käskeä riisumaan hevosia?
Vaan emmekö voi asua täällä niinkuin veli ja sisar ? En tahdo nähdä noita pienokaisia. Minä tiedän heidän olevan paremmissa käsissä kuin minun. Semmoisena, kuin nyt olen, en voi olla heille miksikään avuksi. Helmer. Mutta kerran, Nora, kerran ? Nora. Kuinka minä voisin sitä tietää? Enhän minä ollenkaan tiedä, mikä minusta tullee. Helmer.
"Milloin tahansa ... kaikkihan on valmiina...." arvelin teidän muuttavan laamannista vasta syksyllä." "Ei, minä muutan sinne heti ... tulin pyytämään avaimia." "Ehkä saan tulla teitä saattamaan ja näyttämään? Valjastan heti. Käytte ehkä siksi aikaa äidin luo." "Emmekö mene mieluummin jalkaisin?" "Niinkuin tahdotte."
Mitäpä me sille voimme, kun se kerran on luvatonta. No emmekö me koskaan saa sellaisista puhua? AHR
Hän oli niin liukastelevainen ja kysyi niin alentavaisesti: 'miten teidän hyvät tytöt jaksavat? Koko maailma odottaa uutisia neiti Evasta. Emmekö piakkoin saa toivottaa onnea?" "Ois! tuollaista puhetta, täti!" sanoi Eva levottomasti; "mitäs te vastasitte?"
Toin maalle teidät nyt ja illalla palajan kaupunkiin. Antonionkin pian saatte nähdä. Roomasta hän palaa ja minut täältä vie. On tehtävää ja puhuttavaa paljon. Moni päätös on harkittava, kirje vastattava: tää kaikki kaupunkiin taas minut vaatii. PRINSESSA. Sun kanssas emmekö saa mekin tulla? ALFONSO. Te Belriguardoon jääkää vaan ja käykää Consandolia katsomassa!
Hetken kuluttua Hildebrand rupesi puhumaan uhmamielinen ilme silmissään: "Kuningas, miksi olet peloissasi kuin nainen? Etkö ole tappanut satoja omalla kädelläsi ja eikö kansasi ole tappanut tuhansia käskystäsi? Emmekö tunkeutuneet tähän maahan noilta vuorilta ja raivanneet tietämme useammassa kuin kahdessakymmenessä taistelussa, joissa kahlasimme veressä polviin saakka.
"Niin, miksi pitää meidän ylipäänsä eroaman?" sanoi viimeinen hymyllä, "Enkö voi seurata teitä Dossenbachiin ja emmekö vähäisillä säästöillämme voi ostaa pientä maatilaa, sitä hyvin hoitaaksemme ja siten oloamme parantaa?" Anteron silmät säihkyivät ilosta, hän tunsi itsensä onnelliseksi ja syleili ystävätänsä.
Ilma kävi yhä raskaammaksi, ja tupehduttava lämmin vallitsi ilmassa, ikäänkuin heinäkuun aurinko olisi pystysuorasti sitä paahtanut. Emmekö vielä olleet päässeet tämän loppumattoman ylikulun vastusten perille? Tahdotteko, että hämmästytän teidät? kysyi tohtori Pitferge, joka oli tullut luokseni komentosillalle. Aivan mielelläni, tohtori.