Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Yökäskynsä sisältivät paitsi sitä mitä tarkeita valppautta, ja itsekään ei hän mennyt levolle. Kaksi upseeria jäi hänen luoksensa komentosillalle, yksi kummankin koneen merkin-anto laitoksen viereen. Paitsi sitä piti yksi luutnantti ja kaksi miestä vahtia kokkapenkerellä, jonka ohessa yksi korttelimestari ja yksi matruusi pitivät vahtia laivan keulassa. Matkustajat taisivat siis olla huoleti.
Ajattelin itsekseni, että sellainen järjestelmä on sangen edullinen miss Gundylle, ja huomautin laivan saapuvan aamulla Beirutiin, josta aina on tilaisuus päästä Haifaan. »Ei, minä aion heti kohta palata takaisin. Menen sanomaan kapteenille, että hän oitis kääntää laivan.» Hän lähti nopeasti astumaan komentosillalle johtavia portaita kohti. »No mutta, miss Norman!» lausuin, kokien häntä pidättää.
Ilma kävi yhä raskaammaksi, ja tupehduttava lämmin vallitsi ilmassa, ikäänkuin heinäkuun aurinko olisi pystysuorasti sitä paahtanut. Emmekö vielä olleet päässeet tämän loppumattoman ylikulun vastusten perille? Tahdotteko, että hämmästytän teidät? kysyi tohtori Pitferge, joka oli tullut luokseni komentosillalle. Aivan mielelläni, tohtori.
Työ alkoi uudestaan. Ankkuriveneen avulla kettingit höllitettiin ja ankkurit viimein lähtivät lujista pitimeistään. Kello löi neljännestä yli yhden Birkenheadissä. Lähtöä ei käynyt toistaiseksi jättäminen, jos tahdottiin laskuveden muassa mennä ulos. Kapteini ja luotsi menivät komentosillalle. Eräs luutnantti astui potkurin, toinen ratasten merkin-antolaitoksen viereen.
Nyt näkyi sumun läpi iso rekatti, joka näytti aikovau sulkea sataman suun ja estää Delphinin kulun. Siis oli, maksoi mitä maksoi, parempi vauhti saatava, muuten oli kaikki hukassa. Oikealle kädelle ruori! huusi kapteini. Sitte hyökäsi hän komentosillalle, joka oli koneen päällä.
Pelastuksen-välittäjä viittasi samassa miehilleen ja töintuskin päästen tiheän venejoukon läpi laski laivan viereen, tervehti kohteliaasti ja kysyi puhtaalla Englannin kielellä, tarvittiinko apua. Kapteeni Charles oli tullut ulos komentosillalle, nähnyt pikku höyryn pysähtyvän ja levollisesti asettuvan ankkuriin parin köydenmatkan päähän heistä.
Luotsi oli pieni varreltaan, ei juuri merimiehen näköinen: hänellä oli vaksivaatteinen lakki, mustat housut ja ruskea viitta punaisella vuorilla. Tämä oli nyt aluksen päällikkö. Kannelle hypättyänsä ja ennen komentosillalle mentyänsä viskasi hän luotansa tukun sanomalehtiä, joihin matkustajat ahnaasti hyökäsivät käsiksi.
Matruusit kävelivät mieteellisinä kannella, sadelakeissaan ja öljytyissä takeissaan. Toinen kapteini kävi vahtia, komentosillalle kyyristyneenä ja sadekaapuunsa kääriytyneenä. Tässä vedenpaisumuksessa, myrskyjen keskellä, silmänsä loistivat tyytyväisyydestä. Tämä ilma oli hänelle mieleen, ja laiva sai vaarua mieltänsä myöten.
Kun kaikki oli järjestetty taistelun varalle, nousi hän komentosillalle. Toverit, lausui hän, me odotamme vihollista, emme sen vuoksi, että se hyökkäisi meidän kimppuumme, vaan voidaksemme itse hyökätä. Niin pian kuin se on heittänyt valtaushaat, on meidän oltava valmiina iskemään siihen kiinni. Hurraa-huudot, jotka kajahtivat vastaukseksi näihin sanoihin, todistivat miehistön taisteluhalua.
Antti nousi komentosillalle ja koetti seisoa siellä niin, että hänen asentonsa näyttäisi siltä, kuin hän olisi aikuinen mies.
Päivän Sana
Muut Etsivät