Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Ja Emma löi kätensä Eliaksen ympäri ja katseli rukoilevilla silmillä häntä. Kuka voi kieltää mitä sinä pyydät, sanoi hän ja pyhki Emman silmistä käherän. Mutta kuin oikeen ajattelen niin on se joulun edellä mahdotoin minun pitäisi seurata sinua, mutta minulla ei olisi aikaa.
Hanna! Hanna! sen miehen nimi, jonka verta käteni vuodatti, sen miehen nimi oli Lind. Lind! Ja luultavasti Emman veli, Emman, jota minä ... rakastan... Nyt tiedät minun elämäni, Hanna. Sinä rakastat Emmaa! sanoi Hanna ja kasvonsa vetäytyivät lumen vaaloseksi. Minä olen sen nyt sanonut, kätke ystävä sydämmeesi tunnustukseni, rakas Hannani! Se on kätkössä, syvemmässä kuins luulet.
Kuinka onnettoman ikävää oli ensimäinen nios; mutta eno otti kysyäksensä minulta, ymmärsinkö minä kieltä oikein, ja minun tuli tehdä selvä siitä, kuin olin lukenut. Eno kai tahtoi, sanoi Akseli, antaa sinun tunnollesi toisen suunnan. No niin, lisäsi ukko, ystävällisellä katseella Emmaan; vissisti luulin minä Emman liika hyväksi kaipaamaan sitä iloa, jota todellinen tieto lahjoittaa.
Onko se minun syyni että minä olen tämmöinen, että minä olen murhaaja ... ei, miksi hän petti minua ... miksi toi sattuma kirjeeni pikku Emman käteen... Emma! sanoi ääni takanansa. Emma käänsi äkisti silmänsä puhujaa kohden. Valkean edessä poskessaan nousneet ruusut pakenivat ja lumivaaleana kysyi Emma: Aato oletko kuullut mitä olen puhunut. Olen, onnetoin tyttö! Minä...
Rannalla istuu yksinäinen neito; hänen kasvojansa ei lumen valkeudesta eroita, vaan silmänsä ovat ehtoo-hämärässä punaiset hän on itkenyt. Hän painaa kätensä kovasti rintaansa vasten, niinkuin pelkäisi sydämmensä puhkeavan. Toivottomuuden tuska loistaa silmistään. Mitä olen minä onnetoin tehnyt puhuu hän itsekseen. Miksi toin minä Emman tänne?
On, Jumala paratkoon! Rauhattomana. Miksi rasitat häntä kysymyksilläsi? Ei neiti minua laisinkaan rasita. Tuntuu päinvastoin niin hyvältä kuulla tällaisen enkelin ääntä. Sellaiseksi tahdoin minäkin tyttäreni kasvattaa, mutta Mutta? Te ette siis tiedä ollenkaan, kuinka Emman on käynyt? En! No, eihän teidän tarvitsekaan sellaista tietää. No, mutta kun minä pyydän. Te olette niin nuori ja viaton.
Aato ei tietänyt, ei osannut aavistaa miten viime sanansa olivat käyneet Emmaan. Jos hän olisi nähnyt Emman ajatukset niinkuin ne Jumala näki; mitä olisi hän ajatellut?... Emma ajatteli... Minä olen rukoillut: Jumala! salli kädelleni voimaa, salli sydämmeensä puukkoni käydä, minä olen ainoan kerran rukoillut Lindin vuoteella... Onko Jumala kuullut rukouksesi? kysyi Aato, Emman vastattua.
Nuori sukukartanon omistaja teki vähäisiä huviretkiä naapuristossa; sillä kotona oli ikävää. Serkku Emman kanssa ei maksanut vaivaa jutella hän kuin pelkäsi häntä: Akselin kanssa hän ei enempää kuin, mitä tarpeellisuus vaati, tahtonut jutella, sillä tämä oli loukannut häntä, ja vanhalta kreiviltä sai hän kuulla nuhteita.
Ka, kädessäni... Emman ompelema ja silittämä... Hän istui niin kauniisti ja tyynesti kangaspuittensa ääressä aina, kun tulin, ja kutoi niin uskollisesti ja rauhallisesti ja onnellisen näköisenä. Hän on tosikristitty, ei taistelujen kautta kääntynyt, vaan syntynyt kristityksi. Ei ole koskaan mitään toivonut, ei koskaan mistään pettynyt.
Mitä siitä maistelemisesta. Juodaan pohjaan. No, jos tahdotte. Juopi pohjaan. Pitäähän meidänkin jollain tavoin itseämme huvitella, kun olemme kotiin jäädä saaneet. Käyppäs istumaan tuohon. Ole sinä rouva, minä olen herra. Kuinka leikkisä herra tänään on. Painaa Emman harteista istumaan sohvaan. Kas noin! No, mutta! Kuinka vanha sinä olet? Toisella kymmenellä. Kas vaan, kuinka sukkela!
Päivän Sana
Muut Etsivät