Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Hän otti jälleen pois kätensä arkusta. En tiedä, mistä syystä joutui mieleeni, hänen eriskummallista hymyänsä nähdessäni, että hänkin jo tiesi Emman lörpötyksistä. Se masensi minut, mutta vahvisti samassa päätökseni. "Te ette silminnähtävästi käsitä sitä työtä, jota nyt minulta pyydätte", jatkoi hän.
Ja onnellista juhlaa, kiltti lapseni, vie terveisiä kotia! Onnellista juhlaa!" Hedda saattoi Emman sairaan huoneesta, ja, ystävällisesti päätänsä nyökäyttäen, kiitti Roosa nuorta tyttöä, kun näki tämän poistuessaan pistävän muutamia hentoja kuusenoksia linnuille häkin ristikosta. "Kuinka ystävällisiä kaikki sentään ovat meille vanhoille", ajatteli Roosa taasen yksin jäätyään.
Naimi teki liikkeen lähteäkseen hänen jälkeensä, kuin selitystä saadaksensa kun näki sulhasensa tulevan ja pisti kiireesti paperin taskuunsa. Antero askartelee yliskamarissa, isänsä entisessä, joka nyt on hänen. Hän pueskelee, puhdistelee papin kauhtanaansa, koettelee kaulaansa valkeaa huivia Emman kutomaa, ompelemaa ja silittämää. Minä olen siis pappi, minä olen siis määrätty tänne?
Emma antoi kirjeen, josta ei sanonut sanaakaan ymmärtävänsä, toisena päivänä lankesi hän tautiin, joka kahden viikon kuluttua lopetti elämänsä. Kuolema vuoteellaan rukoili hän että ottaisimme ison Emman hänen siaan tyttäreksemme me lupasimme ja teimme niin.
Teitä oli täällä samaan aikaan kolme orpoa, Antero, Karoliina ja Emma. Lukkarikin kuoli samana talvena ja vähää ennen kuin pastori. Karoliina ne muistaa nämä, mutta te Emman kanssa ette muista. Muistanhan minä sen, kun maisterin kanssa... No elkäähän nyt toki teititelkö toisianne, lapsuuden leikkitoverit. Muistanhan minä toki sen, kun Anteron kanssa kävimme marjassa.
Emman ja Leinon kohtaus saattoi varmaankin kummallekin suurta iloa; mutta kyllä he aluksi vaikenivat ja tyytyivät punehtuen ojentamaan kättänsä. Selma ja Arvo olivat jo Helsingissä tulleet niin hyviksi tutuiksi, että tervehtivät toisiansa iloisesti ja rattoisasti, osottaen molemminpuolisesti salaamatta jällennäkemisen huvin.
Minä en ollenkaan ole tyytyväinen, en ollenkaan. Mutta missä on juomavettä? Jahah. Ja vielä nauhojakin! »Kiitollisilta oppilailta». Ooh, ooh! Ja kumminkin sanotaan valituskirjeissä että oppilaat häntä vihaa. Sepä merkillistä! Olisiko hän itse? Hehehe! Neiti Forslund. Ai ai, herra professori! Juonas Siinä on koko etuhuone täynnä ihmisiä. Neiti Kortman Mitä? Emman käsiala eikö hän! Nuo raukat!
Hän oli puhunut asiansa Emmalle, ja tuskin puhuttuaan oli Emma syleillyt ja suudellut häntä, luvaten itseään ystäväksensä ja sairaan hoitajaksi. Hanna suostui ilolla-mielin ja isänsä laski siunauksella kätensä Emman päälle, sitte vasta kysyen kuka hän oli.
Emmehän saakaan elää toisiamme varten, emme itsemme tähden, vaan muiden... Me olemme Emman kanssa niin yhtä mieltä, ettei meillä ole juuri paljon mitään puhumista. Emme ainakaan puhu, jos ehkä olisikin.
Mutta jos tuo akka, jonka hallussa lapseni on, pettää minua, jos hän, joka seisoi vuoteen vieressä kuin terä puhkasi sydämmen, ei pidä valansa... Oh ... Jumala! hän uhkaa kaikki ilmoittaa, ellen viimestään uudeksi vuodeksi laita hänelle rahaa ... ha ... ha! ilmoittakoon kuin uusi vuosi tulee makaat sinä mullassa, sillä Elias vie minun tykösi, minun lapseni! sen minä ... ei, sen minä otan omakseni, minä sanon sen olevan tätini... Emman katsanto oli hirveä ja hirveni vielä enemmin.
Päivän Sana
Muut Etsivät