Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Kolibri pani sormen huulillensa. "Emilian tähden", sanoi hän. Luutnantti hymyili vähän ilkkuvasti. "Te olette ehkä mustasukkainen?" "Mitä?" kysyi Kolibri, nostaen päätään ja antoi, samoin kuin jokaisessa kysymyksessä minkä hän teki, kasvoilleen hyvin lapsellisen katsannon. "Mustasukkainen ... suuttunut..." "Oi, niin juuri!" "Te osoitatte minulle suurta kunniaa.
KAARLE. Ernst Herbig, Emilian valittu, on heittänyt minua huoneestansa. MAHLOW. Kuinka sinä tulit sinne? KAARLE. Kävellessäni Johanneksen-portilla, näen minä edessäni naisen, jonka luulin tuntevani. Hän kävelee hyvin kiireesti ja katselee ympärilleen usein peljästyneenä. Siitä tarkkaun, kiiruhdan askeleitani, saavutan häntä, ja kuka se on? MAHLOW. No? KAARLE. Emilia, tyttäresi, isä!
Almantsor'ista tulee nuori uljas Algernon S. ja hänen morsiamestansa, ihanasta Elimiasta, sisareni Emilia H., joka aina välimiten katkerasti katuu lupaustaan. Nais-haltia Varovaisen täytyy kärsiä suuremmat muutokset; hän ei ole mikään muu, kuin tuo horjuvaisuus ja epävakaisuus, joka aina valloittaa Emilian sydäntä, milloin hänen vain tulee päättää pyhään avioliittoon menemisestänsä.
Kornetti katseli asiaa toiselta kannalta hän ei tyytynyt Emiliaan, joka varsin liiallisesti oli antanut miehensä palvella vaimoaan. Hän, mies parka, oli saanut juosta tuomaan Emilian ompelukoppaa, vetää päällys-kengät hänen jalkaansa ja pukea huivin sekä päällys-takin hänen yllensä eikä siitä hänelle edes kiitosta antanut.
Luullen Emilian päänkivistystä vain tekokivuksi ja huolimatta morsiamestaan, joka istui sohvan nurkassa, nojaten särkevää päätään kättänsä vastaan, sanoi Algernon aikovansa operaan Mozart'in Figaroa kuuntelemaan, kumarsi hätimmiten ja läksi pois. Ilta kului verkalleen loppuunsa. Ei ollut kukaan iloisella mielellä.
Kun hän oli tullut kotiinsa, ei hän, aivan vasten tapaansa, sytyttänyt suurta merenvaahtopiippuansa. Kyllähän muuten odottamaton yhtymys lumoavan Emilian kanssa ja hänen seurassaan vietetyt ihanat hetket saattoi olla syynä hänen liikutettuun mielensä tilaan. Mitkä luutnantin epäilykset lienevät olleetkaan, niin katosivat ne kohta ja jälkeä jättämättä.
Me veimme Emilian erityiseen huoneeseen, jotta hän siellä saisi levätä hetkisen. Hän vaipui alas tuolille, pani nenäliinansa silmiensä eteen ja oli ääneti. Salissa oli kaikki juhlamenoja varten valmistettuna, Emiliaa vain odotettiin. "Tässä on hajuvettä, Emilia, pistä nenäsi tänne! Emilia kulta, juo vettä klasillisen!" pyysi Julia, joka nyt rupesi vapisemaan.
Emilian piti itseänsä varten joka vuosi saaman määrätyn rahasumman, jota hän käyttäisi omiin vaatteisiinsa sekä muihin pieniin tarpeisiin, jotka eivät kuuluisi taloudellisiin asioihin.
"Paljoa parempi olisi", sanoi hän, "jos he oikein ääneensä toruisivat, kuin että tuossa istuvat vaiti ja ovat sydämmissään suuttuneet toisillensa". Kaarlo kornetti meni Emilian luo, sanoen: "armollinen sisareni, minä rukoilen sinua, älä istu tuossa ikään kuin kiinalainen muuri, jonka lävitse ei pääse nuot nuolet, mitkä Algernon'in rakastuneet silmät sinuun lähettävät.
"Sehän onkin kaikki, minkä minä tahdoin tietää. Saan kunnian". "Hyvästi, rouvani". Luutnantti palasi kotia, heittäytyi sängylleen ja vaipui kaikenlaisiin mietteisin. "Mitä hittoa tämä on!" huusi hän monta kertaa suurella äänellä; "miksi on Emilia kirjoittanut minulle? Hän määrää yhtymisen minun kanssani eikä näyttäydy siinä!" Hän otti Emilian kirjeen, käänteli sitä käsissään ja aukasi sen.
Päivän Sana
Muut Etsivät