Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. marraskuuta 2025
Sepä Ilmarin emäntä käski muorin lypsämähän: "Käypä, muori, lypsämähän, raavahat rakentamahan! Enpä itse ennättäisi taikinan alustehelta." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ainapa hyvät emännät, taitavat taloiset vaimot itse ennen lehmät lypsi, itse raavahat rakenti." Siitä Ilmarin emäntä sai itse savupanolle, tuosta lypsylle tulevi.
Sen näköisiä hekin mahtoivat olla. Emäntä oli hiljainen, lempeä olento. Alituiseen oli hän toimissaan, hyörien sinne tänne, mutta aina tyyneys ja ystävällinen hymy kasvoillaan. Sitä paitsi oli talossa useampia jo täysikasvaneita poikia ja tyttäriä. Toverini oli nuorin talon lapsista. Mutta tästä väkirikkaudesta huolimatta kävi tuossa talossa kaikki merkillisen tyynesti ja tasaisesti.
Sen mahdollisuuden ajatus, että hän vielä voisi omistaa Pihlajaniemen, tuntui siinä hetkessä niin onnelliselta, että oikein pyrki nauru pääsemään. Ehkä Marttikin tulis takaisin mielelläänkin? Sais sitte asua taloa mielensä mukaan. Ja emäntä, joka oli käynyt niin umpimieliseksi ja kiukkuiseksi, ehkä hänkin... Jaakko Jaakonpojan mielikuvitus toimi voimakkaasti.
Salovaara kulki kammarissaan edes takaisin ja ajatteli itsekseen: "Kummallista, pienen talon poika velkahinen tietysti. Mikä pitää päähän pälkähtämänkin, kun tulee meidän Valvaa kosimaan. Tyttö tulee toimeen vaikka minkälaisessa kartanossa. Valvasta pienen Tuomelan talon emäntä! Hui hai! Ei, ei siitä, poika, mitään tule.
Emäntä hääri padan ääressä, pihinää ja roisketta kuului uunista päin, pikkuinen lapsi itkeä tissutti välistä ja Antti tuuditteli sitä. Vihdoin sanoi vaimo: "Luulenpa vaan, että te kumpikin muistelette toisianne, vaikk'ette tahdo sitä tunnustaa". "No puhutaan nyt jostakin toisesta asiasta", vastasi Antti. Vähän sen jälkeen nousi Antti ylös ja meni ulos.
En minä toki ruvennut utelemaan, sanoi emäntä ikään kuin kavahtaen. Mutta minä luulen, että sitä poikaraukkaa huolettaa se, kun tämä maailma on niin muuttelevainen, että jos ne vievät sen, jota hän niin kaikesta sydämestä ja kaikesta sielusta ... rakastaa.
Hän sanoi: »Vai yli kaksikymmentä roivasta sinulle tuli liinoja! On siinä mitä loukuttaa ja kehrätä!» Sovinto alkoi rakentua. Kanasen emäntä puhui leppyneenä: »Eihän niitä olisi muuten niin paljoa kasvanut, vaan kun se oli niin väkevä se pelto, niin se puhui liinaa, jotta ihan se hirvitti!» »Vai ihan se niin puhui sitä liinaa että hirvitti.
Emäntä se vain joskus sätkäytteli joitakin sukkeluuksia »vahingon sattumisesta», kun näet, vaikka suotta, pelkäsi, että isäntä ja muut talon miehiset miehet liikanaisella mielihyvällä katselivat Marketan hienohipiäisiä kasvoja ja tummahtavia silmiä.
Emäntä seurasi tarkasti keskustelua, sen näki hänen elehtelevistä kasvon-ilmeistään; mutta hänellä oli lahja, josta moni hänen eurooppalaisista sisaristaan saattaisi kadehtia häntä, hän osasi olla vaiti. Keskustelujen tuloksena oli se että vieras mies otti taskustaan paperin, minkä antoi isännälle, heitti hyvästi ja meni matkaansa.
"Niin, kun olette onnistunut miehenne saamaan tohvelinne alle ja olette nyt miehenne pää eikä mies vaimon pää. Olette kääntänyt nurin Jumalan luomisjärjestelmän, mutta minun kanssani se ei kävisi päinsä." "Mutta minäpä en teidänlaisestanne miehestä huolisi, vaikka leskeksikin joutuisin, sitä vähemmän olisin huolinut ollessani vielä tyttönä", sanoi emäntä, lähtien helmojaan heilauttaen kyökkiinsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät