Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Niin, minulle!... Siellä on taloni tyhjänä... Tule sinne emännäksi! Syksyksi valmistuu uusi rakennuskin ... siitä tulee suuri ja komea, komeampi kuin Sillankorva. Ei sinun silloin tarvitse hävetä omistaa, että olet Savelan emäntä. Ei, ei! älkää puhuko! en koskaan! Johanna, älä sano niin...! Olet nuori vielä ... et ymmärrä omaa parastasi... Ajattele asiaa ... älä päätä vielä!
Ja kun ottaa, niin ottaa semmoisen, joka näkyy kaivolta kotiin. Hönkä on aina hönkä. Niin sanotaan hevosestakin, että kiitä pientä, moiti suurta, vaan istu ison rekeen.» Samppa alkoi mupatella, että »saattaa sika syödä ne naimaeväät. Taitaa pitää minun lähteä tästä akkaperiin, ei tässä panna semmoisia ryökkinöitä vielä emännäksi eikä taloutta sotkemaan, se on selvä tosi.»
Hän olisi tahtonut kertoa hänelle kaikki, suoraan ja avonaisesti, niinkuin hän itse sen ymmärsi. Kuinka hän oli häntä kaivannut ja ikävöinyt, ja luullut ettei hän voisi koskaan ketään muuta rakastaa. Kuinka sitte hän ilmestyi hänen miehensä. Kuinka sen rakkaus oli suurta, vilpitöntä ja uhrautuvaa ... että hän halusi köyhän torpantytön tällaiseen taloon emännäksi.
PELTOLA. Helena, mieltäni karvastelee, kun tässä tuonoin kielsin Niiloa kosimasta sinua. Voitko unhottaa ukon tyhmyyden? HELENA. Isäntä hyvä! PELTOLA. Silmäni ovat auenneet. Näes, nyt pitäisin sen suurena onnena, jos sinun saisimme emännäksi taloomme. Mitä sanot? NIILO. Helena, anna minulle anteeksi! Oi, Niilo, tämä on liian paljon yhtähaavaa! NIILO. Sinä olet minun minun omani! HELENA. Iäti!
Jussila vilkaisi mielihyvällä Liisuun, silitteli parempaan kuntoon päälaella olevia harvoja hapsiaan ja pani paitansa kaulusta suorempaan. Hän oli leskimies, ja tuo kukoistava, toimekas tyttö olisi hänen mielestänsä sopinut rusthollin emännäksi. Nyt hän koetti päästä puheen alkuun Liisun kanssa, mutta muori pakisi niin paljon, ettei ukon aikeista tahtonut mitään syntyä.
Sen kai minä valitsen, sanoi Uulo ovea kiinni painaessaan. Sittenpähän pääsee Aino emännäksi ja saa hallita ja toimia mielensä mukaan, sanoi emäntä. Ei ole meillä ollut tänä talvena sitä kohtaa, joka Ainon mielestä olisi ollut niinkuin olla pitää. Ei ole osattu syödä, ei käydä Ainon mieliksi. Voi Uulo parka... Onneton hän on tuon Ainon jäljissä.
Mutta koska hän päivän työstä leväten tähtiä lueskeli, kulkivat hänen aatoksensa toivon kultaisilla kunnahilla. Kun maja valmistuu, hakee hän tähän emännäksi toisen Tyrväntäisen tyttäristä ja suuri heimo on heistä alkunsa saava; sillä joka jumalanpelvolle rakentaa, hänen siemenensä pitää sukukunnasta sukukuntaan siunatuksi tuleman.
"Kutsuvathan halustakin", vastasi muori, "meidän Liisua maar Mikkolan Miina siitä saa kiittää, että hän nyt emännäksi Jussilaan pääsee". "No niin, kyllä niin", myönsi Maija. Lieneekö hän tästä puheesta saanut jotakin onkeensa, koska ei hän enään kauan viipynyt Niittymäessä, vaan meni taas pois jatkamaan matkaansa.
"Tytär, sinä houraelet, mekin olemme yhtä vapaat kuin Lahvartin väki." "Se ei ole totta! Meillä ei ole kämmenenkään alaa maata, mitä voisimme omaksemme sanoa; vapaa mies vapaan maan isäntänä on minun mielestäni suuressa kunniassa pidettävä." "Siis ehkä tahtoisit vielä Lahvarttiin emännäksi asettua, jospa vaan Risto tulisi hakemaan." "Tahtoisin tuhat kertaa mieluisammin kuin Wellin taloon.
Kelpaa Savelaan sitte emännäksi tulla! Niin, eikö totta!... No, sittenhän me olemme aivan samaa mieltä...? Mehän olemme kuin luodut toisillemme... Mehän sovimme yhteen kuin vakka ja kansi! Tai kuin kissa ja koira. Voi, voi tuota emäntää. Kyllä minä sovinnosta huolen pidän! Siis on asia sitä myöten selvä ... ja helluntaiksi me pistämme kuulutuksiin?
Päivän Sana
Muut Etsivät