Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Teen sen varmimmalla vakaumuksella, koska tiedän, että keisarinna Elisabet surkutellen on saanut tiedon monien raskaasta kohtalosta sekä Venäjällä että Suomessa, ja hän on päättänyt tehdä mitä mahdollista on luodaksensa tulevaisuudessa alamaistensa onnen. Maria katseli epäillen ritarillista vierastansa.
Kun hän ajatteli, miten vavahtelevan kukkuroillaan sanomatonta, hurjaa onnea ja uskoa sen kestävyyteen hän silloin oli ollut ja nähdä nyt Elisabet samanlaisena!... Niin, se oli kuin muistaa maljakkoa, joka oli täynnä raikkaita, tuoksuvia kukkia... Maljakko kestää se on kai luonnon järjestys.
Koetettu, huolestunut Pyhä Elisabet parka! toinen kuninkaallinen sydän kärsii nyt Wartburgissa, toinen pyhimys saavuttaa nyt kruununsa ristin kautta vanhassa linnassa; mutta ei paavin Kalenterissa kanoniseerattavaksi! Joulukuun 21 p. Augustinilaisen veljeskunnan tuomiokapituli Thüringenissa ja Meissen'issa kokoontui täällä viime kuulla tutkimaan, ovatko luostarilupaukset peräyttämättömät.
Minä olin siellä kerta isäni kanssa viemässä muutamia kirjoja vaaliruhtinaalle. Huoneet olivat kauniisti varustetut matoilla ja samettipäällisillä tuoleilla. Yksi rouva, joka oli puettu silkkiin ja juveleihin, niinkuin St. Elisabet tauluissa, antoi minulle makeisia. Mutta linna näytti minusta pimeältä ja kolkolta.
Elisabet ei tiennyt mitä sanoisi. Hän tahtoi kääntää vanhan soturin ajatukset pois näistä surullisista muistoista, mutta vanhuksen suru ja mielen-lujuus oli niin arvokasta, ett'ei hän voinut pakoittaa itsiään paikalla katkaisemaan äänettömyyttä. Viimen jatkoi hän kuitenkin taas puhetta, kysyen: "Missä on Nahkasukka, John?
Keisarinna Elisabet suo meille hyvää ja tarjoo meille ystävyyttänsä. Hän kantaa pohjoismaiden mahtavinta kruunua ja tahtoo käyttää valtansa auttaaksensa Suomea, sillä hänen sydämmensä kärsii, kun hän muistaa mitä me olemme kärsineet. Se päivä on tulossa, jolloin hän ehdottaa, että me ruotsalaisen Suomen asukkaat eroamme Ruotsista ja otamme Venäjän suojassa omat kohtalomme omiin käsiimme.
"O rakkaani!" sanoi hän ahdistuksissaan, "jospa en olisi koskaan nähnyt teitä!" "Mitä nyt, Yrjö!" huudahti Elisabet hämmästyen. "Tuo muoto, mitä sillä tarkoitat? O puhu, Yrjö, minkä tähden olet täällä?" Yrjö tarttui hänen käsiinsä ja painoi suudelman hänen otsalleen. "Vaimo parka," sanoi hän, "minun täytyy taaskin peljästyttää sinua. Tiedä sitte, minä olen täällä herra Legreen tietämättä."
Toivokaamme nyt molemmat kaikki käyvän hyvin. Jumalan haltuun, rakas Yrjö, ja hyvästi nyt toistaiseksi!" Sydämmellisesti pudistettuaan toistensa kättä erosivat he. Kahdeksas luku. Vapaana! Meiltä jäi Elisabet siihen, kuin hänen onnistui uskaliaisuudellaan ja uhraavaisuudellaan päästä Ohio-joen toiselle rannalle. Ja hänellä oli onnea.
Minä luulen, että Eva on juuri, mitä pyhimykset olivat, kun olivat pieninä lapsina, paitsi sen kummallisen, tyvenen tavan puolesta, jolla hän saa kaikki tekemään, mitä hän tahtoo. Jos St. Elisabet olisi ollut pikku Evan kaltainen tässä kohden, minä tuskin luulen, että vanha maakreivinna olisi rohjennut olla niin tyly häntä vastaan.
Vain lakki vaaleakiharaisessa päässä ja lyhyt harmaa takki olisipa hän kehoittanut Johan Henrikiä tai Alfia menemään sillä tavoin puettuna vieraisille!... Jakob oli alkanut pitää tuosta pojasta. Elisabet olisi totisesti voinut valita huonomman.
Päivän Sana
Muut Etsivät