Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Täytyy vain toisten nähden koettaa olla sitä, mitä muutkin, ettei kukaan näkisi, millainen sitä oikeastaan on. Se on oikein! Siitäpähän sitte oppii! Elina löi häntä nauraen olalle. Mutta Eero pudisti vain päätään. Hän tiesi kokemuksesta, ettei se keino auttanut.
Ainoastaan pari kertaa hän lähestyi toisia. Elina oli kertonut hänelle jotain Toinista, jonka johdosta hän tunsi tarvetta saada kiittää. Te olitte poikani ystävä. Hän lähestyi Toinia. En, niin, ei, ette saa kiittää. Se pisti kuin puukon kärki. En minä kiitoksia ansaitse. Päinvastoin, lisäsi hän itsekseen. Samassa kutsui Elina häntä, ja huoahtaen helpoituksesta kiiruhti hän pois.
Kun tohtorinna sitte rupesi tiedustelemaan mitä Elina nyt aikoi, selvisivät asiat pian. Elina jäi taloon entiseen virkaansa arvossa vain yleten toisten palvelijain valvojaksi ja kaitsijaksi.
Elina ei olisi mielellään näyttänyt minulle äidin kirjettä, mutta sain sen käsiini. Minä ymmärsin siitä, että omaisillani ei ollut tilaa minulle, ei missään suhteessa, ja minä kielsin Elinaa heille kirjoittamasta. Elina on nyt vaimoni. Jollen olisi vanha ja paljo kokenut, ajattelisin ehkä, että olisinhan voinut saada paremmankin. Nyt täytyy minun tunnustaa, että hän on liiankin hyvä minulle.
Mutta kansa ei voi lykätä tuonnemmaksi omia leipähuoliaan. Minun on väistyttävä. ANNA: Se oli kuitenkin sinun rakkain ajatuksesi, Maunu Tavast. Se oli minun toinen, tietoperäinen, totuuteni. ELINA: Isä! Enkö minä siis pääsekään luostariin? MAUNU TAVAST: Pääset, tyttäreni, pääset. Mutta sinä olet nuori ja voit odottaa.
Jätin nuo kaksi miestä omille aprikoimisilleen ja menin taas tupaan. Elina seisoi eräässä nurkkauksessa ja puheli matalalla äänellä äitini kanssa. Istuin heidän luoksensa.
Oikeen sielussani kirventelee kuin ajattelen sen päälle... Mutta ajatelkaamme vielä sen asian päälle, rakas Elina. Muista se kuinka paljon olemme saaneet kärsiä aikanamme. Muista vielä, että meillä on seitsemän lasta, ja että ainoastaan kolme niistä voi asua ja häin tuskin tulla toimeen talossamme.
ELINA. Mutta vielä: Että iso-isäns, likan silmäterä, Lupauksen täyttääksensä, pyhän valan, Lähtee keral kumppaninsa Conon'in Taistelemaan Kreikalaisten sankarina Vastoin Turkkilaista rumaa, joka taasen Kuni kertoisimme vihasena karkaa, Vertajanoovana kohden Hellaksen maata. KASPER. Perin armottomat, hirveen kovat sanat! ELINA. Ne hän toki ensin huuliltamme kuulkoon. KASPER. Rohkeutes tunnen.
Kun kiiruhdin isäni tautivuoteelle, myöhään. Hän oli kuollut. Kun pyrin sinun luoksesi, tulin myöhään. Onnettomuus tapasi tiellä. Liian myöhään Elina alkoi ymmärtää, miten suuressa avun tarpeessa olin, liian myöhään kolkutti kirje omaisteni ovelle: he eivät enää voineet eivätkä jaksaneet auttaa. Ja nyt, kun vihdoin pääsin luoksesi, tulin liian myöhään.
Vaan Elina vaan pudisteli päätään ja sanoi: "En ymmärrä itsekään mieltäni en voi antaa sen olla onpa se tyhmää, mutta ", hän katsoi minuun ja sanoi vähän hymyillen: "Sinun täytyy kärsiä minun vikojani; ei minusta tule niin hyvä toveri sinulle, kuin minun pitäisi".
Päivän Sana
Muut Etsivät