Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
"Tietysti ei", vastasi hänen poikansa ilkkuvalla naurulla; "semmoisen täytyy tehdä työtä ja tehdä itsensä hyödylliseksi mikä herrasmies hän on?" "Charles!" huudahti vanha rouva, punastuen suuttumuksesta. "Hoh!" huusi Danville, kääntyen selin häneen; "nyt on jo tarpeeksi kemiaa. Lomaque! te olette nyt ruvenneet lukemaan uutisia, koettakaa voitteko löytää jotakin hauskaa luettavaa.
Tässä on joku erehdys: te olette menneet valtuuskirjanne ylitse". "Vaiti!" sanoi Lomaque tuimasti ja mahtavaisesti. "Vaiti, kansalainen, ja antakaa arvoa Tasavallan päätökselle!" "Sinä konna! näytä minulle vangitsemis-käskykirja!" sanoi Danville. "Kuka on uskaltanut syyttää vaimoani?" "Te olette!" sanoi Lomaque kääntyen häneen halveksivalla naurulla. "Te ja konnan nimi takaisin teille itsellenne!
Hän kummasteli sitä kuitenkin vähän; ja kummasteli vielä enemmän vierashuoneesen tultuaan, kun näki Lomaque'n astuvan suoraapäätä hänen sisarensa luokse, ja nähtävästi huomaamatta, että Danville istui klaverin edessä sillä hetkellä juuri laulaen piti hänelle hyvin sekavaa vaan tavanmukaista kiitospuhetta kahvikupista. Rosa katseli kummastuneena ja puoleksi pidättäen nauruaan kuunnellessaan häntä.
Odota siksi kun olen häntä nähnyt, neitiseni, ja sitten minä tahdon vastata sinulle". Näin sanoen kenraali käännähtihe ympäri kantapäällään ja läksi vierashuoneesen. Hänen tyttärensä olisi häntä seurannut, vaan Danville tarttui hänen käteensä. "Voitko olla niin kovasydäminen että jätät minut tänne yksinäni?" kysyi hän.
"Kuka on tämä mies?" kysyi kenraali Trudaineltä, osoittaen Lomaquea. "Mies, johon ei voi luottaa", huusi Danville, puhuen kuuluvasti ensimmäisen kerran, ja heittäen verisen vihan katseen Lomaqueen. "Eräs Robespierren poliisiasiamiehiä."
"Kello on kaksi!" huudahti Danville iloisena, saadessaan jotakin syytä keskeyttää puhetta välikirjasta. "Kello on kaksi, eikä äitini ole vielä täällä! Mikä voi häntä viivyttää?" "Ei mikään", huusi kenraali. "Oletko koskaan tuntenut täsmällistä naista, poikaseni?
Josko ansaitsette kansalais-kruunun enemmän kuin Roomalaisesta urhoudestanne, tahi " Mentyänsä näin pitkälle, pysähtyi presidentti äkkiä, ikään kuin hän ei olisi tahtonut liian pian antautua arvostelemaan, ja sanoi uudestaan. "Te saatte mennä." Danville läksi heti ulos oikeussalista, taas julkisen oven kautta.
Ennenkuin vastausta voitiin antaa, singahti vierashuoneesta etehiseen vievä ovi äkkiä seljälleen, ja rouva Danville hajalla hapsin, kasvot kalpeina kauhistuksesta, sopivaiset vastaverraksi hänen poikansa kasvoille näkyi kynnyksellä, vanha Dubois ja joukko kummastuneita ja kauhistuneita palvelijoita takanaan. "Jumalan tähden elkää kirjoittako! Jumalan tähden tule pois!" huusi hän.
"Kansalainen Danville, terveyttä ja veljellisyyttä!" sanoi Lomaque, seisten ovessa, poliisimiehet hänen takanaan. "Missä kansalainen Louis Trudaine?" jatkoi hän, aloittaen tavallisen mallin mukaan. Rosa töytäsi ylös tuolilta; vaan hänen veljensä käsi peitti hänen huulensa ennenkuin hän ennätti puhua. "Nimeni on Louis Trudaine", hän vastasi.
Kummastelitte että semmoinen tanssija, semmoinen laulaja, semmoinen puhuja, semmoinen kuuluisa naisten lumooja kuin herra Danville on, herätti vastatunteita neiti Rosan sydämessä! Oh! Herra Trudaine, arvoisa herra Trudaine, sitä on melkein mahdoton uskoa". Lomaque'n silmät tulivat erittäin heikoiksi, ja räpyttivät lakkaamatta hänen lausuessaan tämän muistutuksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät