Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025


Viisi kuukautta sen perästä lähti höyry Delphin Kelwindockin lavoilta, kenenkään sen todellista määräpaikkaa tietämättä. Crockston. Delphinin varustus kävi ravakasti. Taklinki oli jo valmis; ei muuta puuttunut kuin korjata sitä ja tätä.

Niin niin, niin se on lisäsi Crockston ja sanoi lopuksi ja se miss Jenny, ansaitsee kaiken kiitollisuutenne. Enemmän kuin kiitollisuuden puhkesi tyttö sanomaan elinaikaisen ystävyyden! Hän lähti heti hytistään lausumaan James Playfairille niitä tunteita, jotka nyt valtasivat hänen sielunsa. Yhä paremmaksi ja paremmaksi asia luontuu jupisi amerikalainen itsekseen.

Ja sitte on eräs perämaston tankosaalinki, joka saattaa sormeni saivaristoon. Rakas Crockston, ja se on minun tähteni, kuin?... Teidän ja hänen tähtensä vastasi Crockston. Mutta siitä älkää mitään virkkako. Pankaa toivonne Jumalaan, hän ei teitä hylkää.

Tuhat tulimmaista, eihän täällä ole ketään, joka tahtoisi syödä meidät, ja päällisiksi saatamme vielä mennä tiehemme, jos niin tahdomme. Ei, ei vastasi nuorukainen ja Jumala meitä varjelkoon! Samana päivänä olivat matruusi Crockston ja jungmanni John Stiggs Delphinin laivaväkeen mönsträtyt. Seuraavana aamuna kello 5 aikana olivat höyrypannut täydessä työssä, tärisyttäen kantta.

Onneksi kauppahuoneelle Playfair ja Kumpp. miss Halliburtt ei vaatinut tätä uhria. Kuitenkin oli kapteini-parka nyt kiinni, ja Crockston, joka luki hänen sydämestään kuin aukinaisesta kirjasta, hieroi käsiään tyytyväisyydessään niin, että nahka oli irti longota.

Kaikki asianhaarat ovat hänen puolellaan, ja sen tähden on mr Halliburtt meidän avullamme pelastuva. Kenties olette oikeassa, Crockston. Aina oikeassa, kapteini. No, mutta mitenkä aiotte menetellä? Luonnos on tehtävä ja varokeinoihin ryhdyttävä. Minä olen likemmin asiaa ajatteleva.

Sinä olet sanonut olevasi kelpo merimies;, etkä tiedä edes eroittaa perämastoa etumastosta. Mutta siitä tahdomme hiukan puhella keskenämme. Crockston ei vastannut mitään, vaan kääntyi selin, valmiina, niinkuin näytti, kärsimään jos mitä. Samassa palasi kapteinin passari.

Vanginvartija! huudahti James Playfair. Selvä oli nähdä ettei hän ymmärtänyt puheesta mitään, ja tuhansia pelkoja ahdisti häntä. Se on tietty, että se oli vanginvartija! virkahti eräs hyvin tunnettu ääni. Vanginvartija nukkuu kuin pölkky pimeässä kopissaan. Crockston! Sinäkö se olet? kysyi Halliburtt. Minä olen, herra, mutta pois nyt pakinat! Sitte saatte tietää kaikki. Henkenne on kaupalla!

Se oli matala rannikko, joka etäisyytensä tähden näytti miltei liittyvän yhteen vedenrajau kanssa. Crockston tarkasteli visusti taivaanrantaa, ja kello 9 aikana aamulla osoitti hän erästä paikkaa, joka selvästi kuvautui pilvistä taivasta vasten, ja huudahti: Charlestonin valotorni!

Otapa siis tänne se sisaresi poika, mutta jos en hänen enostaan löydä sitä oivaa miestä, joksi hänen väität, niin eno saapi minun kanssani tekemistä. Mene nyt ja tule tunnin perästä takaisin. Crockston ei käskettänyt itseänsä kahdesti. Hän kumarsi joksikin kömpelösti kapteinille ja oli muutamilla askelilla taas rantasillalla. Tunnin perästä tuli hän taas laivaan sisarensa pojan kanssa.

Päivän Sana

koiraksilta

Muut Etsivät